Ei Halosenaukiolle

Lahden Ranta-Kartanoon suunnitellaan aukioita Suomen presidenttien Relander, Ryti, Kekkonen, Koivisto, Ahtisaari ja Halonen mukaan (ESS 16.2). Kunnioitan näitä kaikkia mainittuja presidenttejä ja arvostan heidän työtään. Tällainen paikkojen nimeäminen kuitenkin osoittaa hieman vanhentunutta tapaa käsitellä historiaa vain muutamien henkilöiden kautta. Edesmenneiden presidenttien kohdalla kyseinen kunnianosoitus on vielä ymmärrettävää, mutta kuten ESS:n jutussa mainitaan, aukioiden nimeämien elossa olevien presidenttien mukaan on YK:n suositusten vastaista. Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen aukioita tulisi miettiä uudestaan Lahdessa.

Omituisinta on ehdottaa aukiota istuvalle presidentille, siis Haloselle. Tällainen järjestely, jossa valtaapitävää kosiskellaan, on tuttua vähemmän demokraattisista maista. Ei ole kovinkaan montaa vuotta siitä, kun tässä maassa seteleitä koristi presidentti Kekkosen kuva hänen ollessaan vallassa. Aukion nimeäminen Halosen mukaan ei onneksi palauta Suomea tässä suhteessa 1970-luvulle, mutta se on huonon maun mukaista. Ehdotan, että Halosen aukio jätetään tässä vaiheessa nimeämättä.

Kirjoitus on julkaistu myös Etelä-Suomen Sanomissa 18.2.2009

Vastakkainasettelun aika on ohi?

24. 1. ”Tarvitsemme päällemme käyvän kansainvälisen taloustaantuman taittamiseksi talvisodan kansallista yhteishenkeä. Toistaiseksi oppositio on tarjonnut vain Otto Wille Kuusisen propagandahallituksen auttavaa kättä."

Näin kommentoi siis valtionvarainministeri Jyrki Katainen (kok) Turun Sanomien kolumnissaan sitä, että oppositio ei ole hänen kanssaan samaa mieltä taloudenhoidosta.

4.2 Eduskunnassa keskustellaan valtionvarainministerin syytöksestä, jossa hän rinnastaa opposition maanpetturihallitukseen. Jyrki Katainen pyytää kyselytunnilla anteeksi.

7. 2. Opetusministeri Henna Virkkunen (kok) nimittää Helsingin Sanomien haastattelussa Sdp:tä ja vasemmistoliittoa "katkerien ihmisten puolueiksi".

”En tiedä, onko se ikävästi sanottu, mutta Sdp ja vasemmistoliitto ovat sellaisia katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä, että toiset ihmiset menestyvät."

9.2 Henna Virkkunen pyytää anteeksi lausuntoaan.

11. 2. Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) kannattaa Lex Nokiaa ja kommentoi nykyistä tietoturvalainsäädäntöä Aamulehden haastattelussa.

”Jos tallennat työkoneeltasi usb-tikulle, yritys saa katsoa koneesi lokitietoja. Yritys voi vaatia työntekijäänsä vaikka riisumaan alasti, kun tämä lähtee työpaikalta. Sekin voi olla yhdenlaista valvontaa. Nämä ovat kaikki sallittuja.”

Lindén on väärässä: laki ei salli työnantajan vaatia työntekijää riisuutumaan alasti.

12.2 Lindén perui väitteensä.
”Kuvailin, kärjistin, väritin ja ehkä yritin olla huumoripitoinen. Ilmeisesti sitä ei sallita.”

13. 2.
"Ei haittaa, oli demareita kaikki!"

Väitetään, että kansanedustaja Eero Lehti (kok) totesi näin liikenneonnettomuuksissa kuolleista eduskunnan lähetekeskustelussa.

Konservatiivit yhdistyvät - hetkeksi

Perussuomalaiset ja kristilliset ovat tehneet teknisen vaaliliiton koskien kesän europarlamenttivaaleja. Puolueet eivät tosin löytäneet toisiaan ensimmäistä kertaa, vaan vastaavia järjestelyjä on nähty aikaisemmin muun muassa eduskunta- ja kuntavaaleissa ympäri Suomea. ”Politics make strange bedfellows” – sanotaan maailmalla.

Äänestäjien, erityisesti perussuomalaisten ja kristillisten kannattajien, näkökulmasta tilanne on vähintään omituinen. Suhteellisen vaalitavan mukaan vaaliliittoon kuuluvien puolueiden saama yhteisäänimäärä lasketaan yhteen pottiin, joka sitten jaettaan ehdokkain vertailuluvuiksi. Näin ollen jokainen kristillisille annettu ääni hyödyttää perussuomalaisia ja vastaavasti toisinpäin. Mitä asiasta mahtavat tuumia ”maahanmuuttokriittinen” halla-aholainen ja kirkon kehitysyhteistyötä kannattava päiviräsäsläinen?

Kristilliset ovat yleensä menestyneet vaalimatematiikassaan ja hyötyneet suuresti vaaliliitoistaan. Nyt epäilen, että tämä koalitio osuu puoluetta nilkkaan. Syitä on monia. Kristilliset arvot eivät välttämättä kohtaa perussuomalaisten kanssa, ainakaan kannattajakunta tuskin näkee asiaa niin.

Toiseksi perussuomalaiset ovat poliittisessa nosteessa, kristilliset eivät. Kolmanneksi tämä vaaliliitto syö luultavammin kristillisten kannatusta kuin perussuomalaisten, sillä kristillisten kannattajat ovat tietoisempia vaaliliiton olemassaolosta kuin perussuomalaisten. Kristillisten mahdollisuus, johon Räsänen ilmeisesti luottaa, piilee siinä, että perussuomalaisten kannattajat eivät vaivaudu joukoin vaaliuurnille. En olisi siitä aivan varma.

Obamasta Yhdysvaltain presidentti - maailma kiittää

Tämän viikon tiistai oli hyvin monelle ihmiselle – niin Yhdysvalloissa kuin ympäri maailmaa – odotettu riemun päivä. Kuulun näihin ihmisiin. Barack Hussein Obama nimittäin vannoi virkavalansa ja otti vastaan Yhdysvaltain 44. presidentin tehtävät. Samalla päättyi George W. Bushin kaoottinen ja katastrofaalinen ura. Yhdysvallat ansaitsee selvästi paremman presidentin kuin Bush on ollut.

Obama joutuu ensitöikseen puuttumaan Bushin huonoon politiikkaan – sammuttamaan poliittisia tulipaloja. Obamalta odotetaan luultavasti liikoja, sillä seuraavan neljän vuoden aikana hän ei pääse kunnolla toteuttamaan omia hankkeitaan, ajan mennessä Bushin virheiden korjaamiseen. Obaman työ tulee mielestäni keskittymään kolmeen suureen haasteeseen, jotka ovat globaaleja, mutta joihin Yhdysvallat on pitkälle omalla toiminnallaan vaikuttanut. Obama tulee varmasti tekemään suuriakin virheitä, muuta jos Obama pystyy korjaamaan alla mainituista haasteista edes yhden seuraavan neljän vuoden aikana, on hän mielestäni onnistunut, silloin hän on ainakin selvästi parempi johtaja kuin Bush kahdeksan viime vuoden aikana.

1) Maailmanlaajuinen talouskriisi

Nykyinen talouskriisi on konkreettinen esimerkki siitä, että laissez-faire-kapitalismi ei toimi. Suomessa siihen uskovat tosin vielä Björn Wahlroos ja muutamat talouden ja kokoomuksen taustapelurit. De facto sääntelemättömyys johtaa äärimmäisen riskialttiisiin tilanteisiin, joista Yhdysvaltain asuntokaupasta lähtenyt rahoitusmarkkinakriisi on riskianalyysin epätoivottu toteutuma.

Bushia ei voi tietenkään kokonaan syyttää maailmantalouden tuhoamisesta, vaan sen siemenet on kylvetty jo paljon aikaisemmin. Toisaalta eipä Bush onnistunut viime vuonna korjaamaan kurssia parempaan suuntaan, eikä hän ennakoinut tulevaa niinä kahdeksana vuonna, jolloin hän oli vallassa. Yhdysvaltain finanssimarkkinoiden valvonta petti täysin, ihmiset elivät yli varojen, talous ylikuumeni, julkisen sektorin rahat kulutettiin sotiin, yliopistojen akateemisuutta ajettiin alas – talouspolitiikan virheiden lista on miltei loputon.

Obama näyttää valitsevan jossain määrin keyneslähtöisen linjan talouspolitiikassaan. Se on hyvä ratkaisu, mutta en ole varma onko se riittävä. Suomalaisesta näkökulmasta tuntuu hyvin oudolta, että Bushin ollessa vallassa pääministeri Matti Vanhanen uskoi hyvin liberaaliin talouspolitiikkaan. Kun taas nyt Obama vie linjaansa keynesläiseksi, Vanhanen seuraa perässä. Mitä tämä kertoo suomalaisesta politiikasta?

2) Sodat, ihmisoikeusrikkomukset ja diplomatia

Yhdysvallat käy kahta sotaa – yhtä Irakissa ja toista Afganistanissa. Siviiliuhreja on ainakin puolimiljoonaa. Asiat ovat sujuneet todella huonosti tällä rintamalla. Hyökkäys Irakiin perustui valheellisiin väittämiin ja vääriin tiedustelutietoihin. Näiden tietojen tarkentamiseen nähty vaivaa, eikä sille ollut poliittista tahtoakaan. Bush oli yksinkertaisesti päättänyt vallata Irakin.

Abu Ghraibin kidutusskandaali osoittautui jäävuoren huipuksi. Selvisi, että Yhdysvallat joka esiintyy demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana maailmalla käyttää kidutusta järjestelmällisesti. CIA:n edustajat jopa puolustelivat niin sanottua valehukutus-menetelmää Helsingin Sanomissa. Guantanamossa on yhä vankeja, joilla ei ole edes sotavangin statusta. Minkälainen oikeusvaltio Bushin Yhdysvallat oli?

Yhdysvaltain kannalta sotien ja ihmisoikeusrikkomusten myötä suurin menetys oli diplomaattinen. Toisin kuin Bush nyt väittää erittäin suuri osa ”vanhaa Eurooppaa” poltti päreensä Bushin politiikasta, puhumattakaan islamilaisesta osasta maapalloa. Eipä Bushista pidetty kotimaassakaan, jossa hän viimeisinä vuosina keräsivät alhaisimmat kannatusluvut koko sinä aikana kuin tällaisia lukuja on tilastoitu. Siihen vaikuttivat toki esimerkiksi hurrikaani Katriinan surkea hoito, omien kansalaisten vakoilua edistänyt Patriot Act – laki ja ihmeelliset möläytykset tyyliin mikä on otsoni.

Uskon, että tällä saralla Obamalla on parhaat mahdollisuudet onnistua. Yhdysvallat saattaa palauttaa maailman luottamuksen itseensä ja tekemään humanitäärisesti järkeviä ratkaisuja.

3) Ympäristö

Bush väittää, ettei hyväksynyt aikanaan Kioton ilmastosopimusta, koska se oli keskeneräinen. Katinvillat. Bushia ei yksikertaisesti kiinnostanut ympäristöasiat, maapallon lämpeneminen ja ilmastonmuutos. Bushin ympäristöpolitiikka oli toisinaan niin huonoa, että osavaltioiden oli tehtävä omaa politiikkaa röyhkeästi liittovaltion ohi. Näin tapahtui muun muassa Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzeneggerin allekirjoittaessa valtiosopimus ympäristönsuojelusta Iso-Britannian kanssa. Bush ei suostunut tällaista tekemään liittovaltiotasolla, vaan seurasi hiljaa Kalifornian edistyksellisiä päätöksiä Washingtonista. Kalifornia on nyt kieltänyt esimerkiksi muovipussien käytön.

Ympäristöongelmat ja ilmastonmuutos ovat maailman merkittävimpiä yhteisiä haasteita. Ympäristöllä ei ole rajoja. Toivon ja uskon, että Obamalla on tässä asiassa paljon enemmän annettavaa kuin edeltäjällään.

Keskiviikkoillan blues

Älä vaadi itseltäsi liikoja.

Neuvo kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sen toteuttaminen on vaikeampaa kuin ensin huomaakaan. Tavoitteissa sen sijaan ei ole mitään vikaa, kunhan ne ovat kohtuullisia.

Monta vuotta sitten keksin yliopistossa, että nyt on mahdollisuus opiskella kaikenlaisia kieliä. Niinpä opiskelin ensin espanjaa, joka onnistui jossain määrin tyydyttävästi.

Seuraavalla lukukaudella aloitin venäjän nollatasosta. Tunteja oli neljä kertaa viikossa, monta tuntia putkeen. Kielioppia harpottiin jättiläisen askelin. Tavoite oli tällaiselle keskivertokielipäälle utopistinen: lukion oppimäärän saavuttaminen vuodessa.

Vasta vuosia myöhemmin tajuaa, että siinä venäjän opiskelutahdissa ei ollut kyllä järjen hiventäkään, vaikka opettaja kävi kuumana kuin hiilihanko siitä, kuinka vakavasti venäjän opiskelu pitää ottaa. Tuloksena on, että osaan venäjän alkeet, enkä muista mitään niistä lukuisista kielioppisäännöistä, joita verenmaku suussa tankattiin.

Elämässä olisi hyvä välillä puhaltaa peli poikki ja miettiä mitä sitä oikein haluaa. Omista virheistäänkin kannattaisi oppia. Minä yritän.

Älä vaadi itseltäsi liikoja.

Päivän miete

Kaikki totuus etenee kolmen vaiheen kautta.
Ensiksi se tehdään naurunalaiseksi. Toiseksi
sitä vastustetaan raivokkaasti. Kolmanneksi
se hyväksytään itsestään selvänä.

-Arthur Schopenhauer

Woody Eurooppa Amerikka

Woody Allenin uusimmassa elokuvassa Vicky Christina Barcelona juodaan viiniä ja kuohuviiniä, niin että käsi lämmittää lasia. Se ei ole ehkä tarkoituksellista, mutta kun mies tarjoaa luonaan asuvalle naisystävälleen sokeria kahviin, vaikka nainen ei sitä käytä, sillä on merkitystä.

Elokuvan boheemilla taiteilijaretku-päähenkilöllä on varsin runsaasti rahaa, vaikka hänen maalauksensa ovat lähinnä gaudilaisia jäljitelmiä ja hänen isänsä on runoilija, joka ei suostu julkaisemaan teoksiaan. Ehkä hän on perinyt mittavan omaisuuden, kuten niin usein Allenin elokuvien päähenkilöille on käynyt. Ei mitään uutta Allenilta siis tässä suhteessa.

Vicky Christina Barcelona rinnastaa vastakohtaisuuksia. Näitä ovat ainakin teknokraattisen kliininen vs. boheemisen kokeileva yhteiskunta. Toinen merkittävä asetelma on yksiavioisuuden peilaaminen polygamiaan. Näiden teemojen kautta elokuvan merkittävin akseli on Eurooppa vs. Amerikka.

Vicky Christina Barcelonassa pohditaan, miksi meillä on sääntöjä. Mistä säännöt tulevat ja miksi niitä noudatetaan? Elokuvan nimen mukaisesti sen päähenkilöt Vicky ja Christina ovat Barcelonassa ja siis kaukana poissa kotoa Yhdysvalloista. Siellä maailma näyttäytyy erilaisena – on siis mentävä kauas nähdäkseen lähelle.

Elokuvassa edetään suoraan. Aluksi mietitään, että onpa sitä Yhdysvalloissa ihan tyhmää, kun on niin konservatiivista ja jäykkää. Eurooppa on siinä vaiheessa liberalismin huvipuisto. Omat, siis tässä tapauksessa amerikkalaiset säännöt, huomaa vasta kaukaa, koska kotona niistä on tullut itsestäänselvyyksiä. Niitä taas noudatetaan osin vain sen takia, ettei niitä edes huomaa säännöksi. Säännelty elämä on tavallaan helppoa, mutta kun huomaa päässeensä siitä pois, ei halua enää takaisin. Lopulta - sitten kun Euroopassa on elänyt riittävästi - huomaa elävänsä taas sääntöviidakossa, vain näennäisesti ilman sääntöjä. Vapaus on vankila.

Allenin Yhdysvalloissa, ainakin niissä punaisissa osavaltioissa,junnataan ikuisessa small talkissa, erityisesti golfiin liittyvässä. Tällaisen keskustelun intellektuellein huipennus on huomata, että jopa lentokoneessa voi katsoa baseballia. Amerikkalainen sivistys on tässä maailmassa muodollista ja pidättyvää mutta sisällötöntä. Eurooppalainen sivistys on sen sijaan radikaalia, rohkeaa, epäformalistista ja sisällöltään terävän älykästä - paradoksaalisuudella leikittelyä.

Allenin amerikkalaiset miehet pitävät housuja hieman liian ylhäällä, tekevät töitä 24/7 lähinnä harmaassa toimistossa ja soittavat vaimolleen kahvitauolla, jos siis ehtivät. Eurooppalaiset veljet ovat sillä ajoin herättäneet sisimpänsä henkiin: kaataneet maalia t-paidalleen, juoneet itsensä humalaan ja viekoitelleet itselleen uusia ihastuksia.

Allenin kaltaisille ajatteleville ihmisille Eurooppa, ainakin värikäs Barcelona, näyttäytyy arvoliberalismin satumaana. Päivät voi viettää punaviiniä juoden ja sekavia kuvia piirrellen. Allenin Euroopassa ei puhuta paskaa, vaan mennään suoraan, mutta hienostuneen sivistyneesti asiaan – tyyliin haluaisin nauttia kanssasi erinomaista punaviiniä, taidetta ja seksiä.

Mutta, kuten aina, paratiisissa piilee käärme. Se selviää katsomalla elokuva. Pointti on kuitenkin siinä, että käärmeen kohdatessa tulee ikävä kotiin. Silloin mielyttävä ja epämielyttävä kulttuuri voivat vaihtaa paikkaa.

Säännöt voi oppia vain pelaamalla. Oppivelat on maksettava, sanotaan Suomessa. Kun käsittää oman suhteensa sääntöihin, voi ymmärtää sääntöjen merkityksen ja niiden suhteen yhteiskuntaan. Silloin voi ehkä murtaa vapauden vankilan tai ainakin raottaa kaltereita.

Yhdysvallat ei ole tietenkään mikään yksi paikka, joka maistuu aina samalta, kuten ei ole Eurooppakaan. Allenille New York edustaa Yhdysvalloissa Gallian viimeistä kylää, joka ei antaudu roomalaisille. Se on sekoitus eurooppalaisia ja amerikkalaisia hyveitä. Siellä voi pitää luennon Gaudin taiteesta ja menestyä sillä. Woody Allen onkin itse paras todiste tällaisesta menestymisestä

Valintatalossa

Noin 13-vuotias poika katseli Lahdessa Valintatalon karkkihyllyä kaverinsa kanssa. Pojilla oli päällä metrohousut, toisella heviletti ja Megadeth-bändin brodeeraus takissaan. Hetken mietittyään hevari valitsi suomalaisen valmistajan makeispussiin ja sanoi: ”Ollaan punaniskasuomalaisia ja uskotaan nationalismiin”.

Ehhehheee…Missä vaiheessa nuorisosta tuli näin älykästä, itseironista ja huumorintajuista?

Demokratia kusee

Välillä tuntuu, että tätä maata johdetaan mediatempuilla, gallupeilla, linnanjuhlien asuvalinnoilla ja varsinkin iltapäivälehtien lööpeillä. Pelko ei taida olla aivan turha. Esimerkiksi viime syksynä Turun yliopiston tutkimuksessa todettiin, että kolme neljästä suomalaisesta ei osannut nimetä hallituspuolueita. Suurin osa osasi sentään nimetä pääministerin.

Edustuksellisen demokratian pitäisi parlamentarismissa toimia niin, että kansalaiset ovat kaksoisroolissa: he ovat sekä hallittavia että hallitsijoita. Toisin kuin esimerkiksi monarkiassa, johon viittaan edellisessä kirjoituksessa, edustuksellisessa demokratiassa kansalaiset käyttävät ylintä valtaa. Jos kansa ei käytä sitä valtaa, mikä sille muodollisesti on annettu, sen tekee joku muu.

Tämä ei ole, eikä tämä saisikaan olla, mikään sellainen asia jota huudellaan norsunluutornista. Kansanvallan kannalta pitäisi olla aivan normaalia, että kansalaiset ja eritoten äänioikeutetut valvovat etujaan. Esimerkiksi, jos edustaja X on luvannut toteuttaa politiikkaa A, mutta toteuttaakin politiikkaa B ja tekee sen vielä kaikin puolin huonosti, tulisi edustaja X mitä luultavimmin vaihtaa. Häntä ei siis pitäisi enää äänestää seuraavissa vaaleissa.

Edustuksellisen demokratian idea on tietenkin se, että koska kaikki kansalaiset eivät voi ottaa jatkuvasti kantaa kaikkiin kysymyksiin – toisin sanoen tehdä politiikkaa työnä – on joukosta valittu enemmistön mielestä siihen kykeneviä ihmisiä. Kansanedustajan pätevyyttäkin tärkeämpi asia on, joka jää kansan arvioinnin kontolle, millaista politiikkaa maassa toteutetaan.

Aina on toki sitä parempi, mitä enemmän kansalaiset seuraavat politiikkaa, mutta käytännössä mitään ihmeellisiä suorituksia ei enemmistön tarvitse suorittaa. Riittää, kun seuraa mistä puhutaan, keskustelee joskus politiikasta, muodostaa oman mielipiteen ja toimii sen mukaan. Sanomattakin on selvää, että edustuksellinen demokratia ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla, mikäli ihmiset eivät tiedä, mikä puolue on hallituksessa.

Tässä muutamia ehdotuksia asian parantamiseksi:
- poliittista lukutaitoa on parannettava, asia huomioitava kouluissa
- medianlukutaitoa on parannettava, huomioitava myös kouluissa
- politiikan läpinäkyvyyttä on lisättävä
- äänestäjän ja valitun edustajan välistä responsiivisuutta on lisättävä
- lisää ihmisiä poliittisiin puolueisiin, monet tärkeät vaalit ja äänestykset pidetään puolueiden sisällä

Politiikan pitäisi siis olla kiinnostavaa, mutta liika viihteellistyminen on pahaksi. Poliitikkoja ei pitäisi valita makeimman hymyn tai kauneimman puvun perusteella, vaan tekojen ja tavoitteiden.

Aiheesta kirjoittavat myös SDP:n puoluesihteeri Ari Korhonen täällä ja Emeritus-päätoimittaja Kari Naskinen täällä.