Obamasta Yhdysvaltain presidentti - maailma kiittää

Tämän viikon tiistai oli hyvin monelle ihmiselle – niin Yhdysvalloissa kuin ympäri maailmaa – odotettu riemun päivä. Kuulun näihin ihmisiin. Barack Hussein Obama nimittäin vannoi virkavalansa ja otti vastaan Yhdysvaltain 44. presidentin tehtävät. Samalla päättyi George W. Bushin kaoottinen ja katastrofaalinen ura. Yhdysvallat ansaitsee selvästi paremman presidentin kuin Bush on ollut.

Obama joutuu ensitöikseen puuttumaan Bushin huonoon politiikkaan – sammuttamaan poliittisia tulipaloja. Obamalta odotetaan luultavasti liikoja, sillä seuraavan neljän vuoden aikana hän ei pääse kunnolla toteuttamaan omia hankkeitaan, ajan mennessä Bushin virheiden korjaamiseen. Obaman työ tulee mielestäni keskittymään kolmeen suureen haasteeseen, jotka ovat globaaleja, mutta joihin Yhdysvallat on pitkälle omalla toiminnallaan vaikuttanut. Obama tulee varmasti tekemään suuriakin virheitä, muuta jos Obama pystyy korjaamaan alla mainituista haasteista edes yhden seuraavan neljän vuoden aikana, on hän mielestäni onnistunut, silloin hän on ainakin selvästi parempi johtaja kuin Bush kahdeksan viime vuoden aikana.

1) Maailmanlaajuinen talouskriisi

Nykyinen talouskriisi on konkreettinen esimerkki siitä, että laissez-faire-kapitalismi ei toimi. Suomessa siihen uskovat tosin vielä Björn Wahlroos ja muutamat talouden ja kokoomuksen taustapelurit. De facto sääntelemättömyys johtaa äärimmäisen riskialttiisiin tilanteisiin, joista Yhdysvaltain asuntokaupasta lähtenyt rahoitusmarkkinakriisi on riskianalyysin epätoivottu toteutuma.

Bushia ei voi tietenkään kokonaan syyttää maailmantalouden tuhoamisesta, vaan sen siemenet on kylvetty jo paljon aikaisemmin. Toisaalta eipä Bush onnistunut viime vuonna korjaamaan kurssia parempaan suuntaan, eikä hän ennakoinut tulevaa niinä kahdeksana vuonna, jolloin hän oli vallassa. Yhdysvaltain finanssimarkkinoiden valvonta petti täysin, ihmiset elivät yli varojen, talous ylikuumeni, julkisen sektorin rahat kulutettiin sotiin, yliopistojen akateemisuutta ajettiin alas – talouspolitiikan virheiden lista on miltei loputon.

Obama näyttää valitsevan jossain määrin keyneslähtöisen linjan talouspolitiikassaan. Se on hyvä ratkaisu, mutta en ole varma onko se riittävä. Suomalaisesta näkökulmasta tuntuu hyvin oudolta, että Bushin ollessa vallassa pääministeri Matti Vanhanen uskoi hyvin liberaaliin talouspolitiikkaan. Kun taas nyt Obama vie linjaansa keynesläiseksi, Vanhanen seuraa perässä. Mitä tämä kertoo suomalaisesta politiikasta?

2) Sodat, ihmisoikeusrikkomukset ja diplomatia

Yhdysvallat käy kahta sotaa – yhtä Irakissa ja toista Afganistanissa. Siviiliuhreja on ainakin puolimiljoonaa. Asiat ovat sujuneet todella huonosti tällä rintamalla. Hyökkäys Irakiin perustui valheellisiin väittämiin ja vääriin tiedustelutietoihin. Näiden tietojen tarkentamiseen nähty vaivaa, eikä sille ollut poliittista tahtoakaan. Bush oli yksinkertaisesti päättänyt vallata Irakin.

Abu Ghraibin kidutusskandaali osoittautui jäävuoren huipuksi. Selvisi, että Yhdysvallat joka esiintyy demokratian, vapauden ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana maailmalla käyttää kidutusta järjestelmällisesti. CIA:n edustajat jopa puolustelivat niin sanottua valehukutus-menetelmää Helsingin Sanomissa. Guantanamossa on yhä vankeja, joilla ei ole edes sotavangin statusta. Minkälainen oikeusvaltio Bushin Yhdysvallat oli?

Yhdysvaltain kannalta sotien ja ihmisoikeusrikkomusten myötä suurin menetys oli diplomaattinen. Toisin kuin Bush nyt väittää erittäin suuri osa ”vanhaa Eurooppaa” poltti päreensä Bushin politiikasta, puhumattakaan islamilaisesta osasta maapalloa. Eipä Bushista pidetty kotimaassakaan, jossa hän viimeisinä vuosina keräsivät alhaisimmat kannatusluvut koko sinä aikana kuin tällaisia lukuja on tilastoitu. Siihen vaikuttivat toki esimerkiksi hurrikaani Katriinan surkea hoito, omien kansalaisten vakoilua edistänyt Patriot Act – laki ja ihmeelliset möläytykset tyyliin mikä on otsoni.

Uskon, että tällä saralla Obamalla on parhaat mahdollisuudet onnistua. Yhdysvallat saattaa palauttaa maailman luottamuksen itseensä ja tekemään humanitäärisesti järkeviä ratkaisuja.

3) Ympäristö

Bush väittää, ettei hyväksynyt aikanaan Kioton ilmastosopimusta, koska se oli keskeneräinen. Katinvillat. Bushia ei yksikertaisesti kiinnostanut ympäristöasiat, maapallon lämpeneminen ja ilmastonmuutos. Bushin ympäristöpolitiikka oli toisinaan niin huonoa, että osavaltioiden oli tehtävä omaa politiikkaa röyhkeästi liittovaltion ohi. Näin tapahtui muun muassa Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzeneggerin allekirjoittaessa valtiosopimus ympäristönsuojelusta Iso-Britannian kanssa. Bush ei suostunut tällaista tekemään liittovaltiotasolla, vaan seurasi hiljaa Kalifornian edistyksellisiä päätöksiä Washingtonista. Kalifornia on nyt kieltänyt esimerkiksi muovipussien käytön.

Ympäristöongelmat ja ilmastonmuutos ovat maailman merkittävimpiä yhteisiä haasteita. Ympäristöllä ei ole rajoja. Toivon ja uskon, että Obamalla on tässä asiassa paljon enemmän annettavaa kuin edeltäjällään.