Demokratia kusee

Välillä tuntuu, että tätä maata johdetaan mediatempuilla, gallupeilla, linnanjuhlien asuvalinnoilla ja varsinkin iltapäivälehtien lööpeillä. Pelko ei taida olla aivan turha. Esimerkiksi viime syksynä Turun yliopiston tutkimuksessa todettiin, että kolme neljästä suomalaisesta ei osannut nimetä hallituspuolueita. Suurin osa osasi sentään nimetä pääministerin.

Edustuksellisen demokratian pitäisi parlamentarismissa toimia niin, että kansalaiset ovat kaksoisroolissa: he ovat sekä hallittavia että hallitsijoita. Toisin kuin esimerkiksi monarkiassa, johon viittaan edellisessä kirjoituksessa, edustuksellisessa demokratiassa kansalaiset käyttävät ylintä valtaa. Jos kansa ei käytä sitä valtaa, mikä sille muodollisesti on annettu, sen tekee joku muu.

Tämä ei ole, eikä tämä saisikaan olla, mikään sellainen asia jota huudellaan norsunluutornista. Kansanvallan kannalta pitäisi olla aivan normaalia, että kansalaiset ja eritoten äänioikeutetut valvovat etujaan. Esimerkiksi, jos edustaja X on luvannut toteuttaa politiikkaa A, mutta toteuttaakin politiikkaa B ja tekee sen vielä kaikin puolin huonosti, tulisi edustaja X mitä luultavimmin vaihtaa. Häntä ei siis pitäisi enää äänestää seuraavissa vaaleissa.

Edustuksellisen demokratian idea on tietenkin se, että koska kaikki kansalaiset eivät voi ottaa jatkuvasti kantaa kaikkiin kysymyksiin – toisin sanoen tehdä politiikkaa työnä – on joukosta valittu enemmistön mielestä siihen kykeneviä ihmisiä. Kansanedustajan pätevyyttäkin tärkeämpi asia on, joka jää kansan arvioinnin kontolle, millaista politiikkaa maassa toteutetaan.

Aina on toki sitä parempi, mitä enemmän kansalaiset seuraavat politiikkaa, mutta käytännössä mitään ihmeellisiä suorituksia ei enemmistön tarvitse suorittaa. Riittää, kun seuraa mistä puhutaan, keskustelee joskus politiikasta, muodostaa oman mielipiteen ja toimii sen mukaan. Sanomattakin on selvää, että edustuksellinen demokratia ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla, mikäli ihmiset eivät tiedä, mikä puolue on hallituksessa.

Tässä muutamia ehdotuksia asian parantamiseksi:
- poliittista lukutaitoa on parannettava, asia huomioitava kouluissa
- medianlukutaitoa on parannettava, huomioitava myös kouluissa
- politiikan läpinäkyvyyttä on lisättävä
- äänestäjän ja valitun edustajan välistä responsiivisuutta on lisättävä
- lisää ihmisiä poliittisiin puolueisiin, monet tärkeät vaalit ja äänestykset pidetään puolueiden sisällä

Politiikan pitäisi siis olla kiinnostavaa, mutta liika viihteellistyminen on pahaksi. Poliitikkoja ei pitäisi valita makeimman hymyn tai kauneimman puvun perusteella, vaan tekojen ja tavoitteiden.

Aiheesta kirjoittavat myös SDP:n puoluesihteeri Ari Korhonen täällä ja Emeritus-päätoimittaja Kari Naskinen täällä.