Friday, May 18, 2007

Quo Vadis, Russia?

Lienevätkö venäläisen parlamenttivaltuuskunnan jäsenet humoristeja vai ovatko he kenties erehtyneet maasta, kun vaativat Viron pääministerin Andrus Ansipin eroa? Hurjimmat ehdotukset duumassa kuultiin, kun yksi edustaja vaati, että Venäjän on miehitettävä Viro patsaskiistan vuoksi.

Ymmärrettävästi Venäjällä ei olla ilahtuneita siitä, että heille tärkeätä patsasta siirrellään ja sama joudutaan tekemään sen alla maanneille vainajien jäännöksille. Tuskin oli myöskään sattuma, että pronssisoturin paikkaa haluttiin vaihtaa juuri muutamaa päivää ennen venäläisten juhlimaa voiton päivää. Se ei ollut kohteliasta Virolta. Kuitenkin on muistettava, että Viro on suvereeni ja edustukselliseen demokratiaan perustuva valtio. Olipa patsaan siirto sitten hyvä tai huono asia, niin siitä päättävät yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valitut edustajat, jotka kantavat poliittisen vastuun. Tällaisessa asiassa ulkovallat voivat luonnollisesti esittää toivomuksia ja kantoja, mutta räväkät vaatimukset tuntuvat oudoilta ja toisen maan sisäpolitiikkaan puuttumiselta[1].

Suomalaisessa lehdistössä kirjoitettiin ahkerasti Viron patsaskiistasta, mutta vähemmän aikaisemmin Venäjällä tapahtuneista mielenosoituksista, joihin miliisi puuttui voimatoimin. Toisin kuin eräitä suomalaisia ulkopolitiikan asiantuntijoita minua ihmetyttää, miksi lehdet eivät kirjoita asiasta enempää. Onhan luonnollista, että Suomen lähialueiden tapahtumia kommentoidaan tarkasti. Toivottavasti tähän asiaan saadaan muutos.

Venäjän sisäpolitiikassa kuohuu tällä hetkellä. Putinin virallinen valtakausi on loppusuoralla ja shakin suurmies Garri Kasparov on lähtenyt politiikkaan samalla sinnikkyydellä kuin hän aikaisemmin hallitsi maailman parhaan shakin pelaajan titteliä. Näyttää siltä, että Toinen-Venäjä-kansanliike on nyt nostanut kansainvälisesti tunnetun ja arvostetun Kasparovin tärkeimmäksi keulakuvakseen. Tässä kuussa pidetyt mielenosoitukset johtivat lopulta satojen aktiivien pidätykseen, joiden joukossa oli myös Kasparov itse. Venäjän viranomaiset vetosivat toimintaansa perustellessaan, että jatkaessaan mielenosoitusta he olisivat vaarantaneet liikenteen. Ottamatta kantaa siihen, olivatko nämä perustelut voimankäytölle riittävät, näyttää selvältä, että OMON-joukkojen toiminta oli vahvasti liioiteltua. Tämän myöntää myös Kreml.

Minne menet Venäjä? Talouskasvun vauhdittama Venäjä elää nyt muutoksen aikaa. Juuri menehtyneen Jeltsinin avoimuuteen tähtäävää politiikkaa toivoisi jatkettavan. Näyttää kuitenkin siltä, että Venäjä pyrkii toisinaan rajuillakin otteilla saavuttamaan sitä valta-asemaa, jonka Neuvostoliitto menetti 1990-luvun alussa. Putinin kaudella Venäjä on hiljalleen koventanut otteitaan ulko- ja sisäpolitiikassa. Vielä ei kuitenkaan ole myöhäistä tehdä töitä vapaiden tiedotusvälineiden puolesta ja tunnustaa toinen-venäjä –tyyppiset liikkeet tasavertaisiksi osiksi poliittista järjestelmää. Tällainen politiikka tarvitsee uudenlaista edustuksellisen demokratian kehittämistä tukevaa ajattelua ja samanlaista johtajuutta. Sellaisesta hyötyisi pitkällä aikavälillä niin Venäjä kuin myös koko muu maailma. Seuraavan presidentin myötä näemme, minkä suunnan Venäjä ottaa ja millaista maailmaa se haluaa luoda.




[1] Tietenkin voisi kysyä, millä oikeudella arvostelen nyt Venäjää siitä, että he ovat puuttuneet Viron asioihin. Käytännössä puutun silloin myös Venäjän sisäisiin asioihin. Näin toki on, mutta blogi-kirjoituksen ja valtioiden välisellä diplomatialla on erittäin suuri ero. Mikä on diplomatiassa miltei kiellettyä, voi olla viestimissä vain toivottavaa.

2 comments:

Pekka said...

Lisäystä hieman tähän juttuun:

Olen aikaisemmin esittänyt joitakin kriittisiä näkemyksiä Yhdysvalloista, mutta nyt lienee sopiva hetki kehua hieman amerikkalaisia. Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän kenties paras puoli (ainakin vertaillussa Venäjään) on siinä, että ihmiset nauttivat siellä suhteellisen hyvin toteutettua sananvapautta. Tarkoitan tällä siis puhtaasti yksilön sananvapautta mikrotasolla mccarthyismin ja räikeän rotusorron jälkeen, enkä puutu Fox Networkin kaltaisiin joukkoviestimiin, jotka ovat varsin puolueellisia ja haitaksi edustukselliselle demokratialle. Mutta puhuttaessa siis mikrotasosta, yhdysvaltalaisessa mallissa saa olla miltei mitä mieltä tahansa ja tätä sanomaa saa levittää julkisesti. Käytännössä tällainen laki poikii tilanteen, jossa marginaaliset vähemmistöt, kuten Ku Klux Klan ja erilaiset militiat, esittävät järkyttäviä mielipiteitään ja myös osittain toimivat niiden mukaan. Aivan näin rajoituksetonta sananvapauslakia en luonnollisestikaan kannata, mutta amerikkalaisen järjestelmän hyvyys on tässä suhteessa erilaisten ryhmien integroimisessa yhteiskuntaan. Näin ollen jopa jotkin antiregiimi-ryhmät tuntevat olevansa osa järjestelmään, koska saavat kuitenkin äänensä kuuluviin. Valtion kannalta merkittävää on, että myös Ku Klux Klanin jäsenet menevät aamulla töihin, maksavat veroja ja ovat sillä tavoin hyödyllisiä koko yhteiskunnalle.

Edustuksellisen demokratian anti on juuri siinä, että ilmaistaessa itseään vapaasti erilaiset mielipiteet tulevat esiin ja kansalaiset voivat valita niistä mieleisensä kilpailullisissa vaaleissa. Ihmiset voivat siis olla eri mieltä politiikasta, mutta hyviä ystäviä muuten. Esimerkiksi kritisoidessani Matti Vanhasta blogissani arvostelen vain hänen politiikkaansa, enkä puutu siihen, millainen hän on ihmisenä. Vastaavasti kirjoittaessani Yhdysvaltain politiikasta en arvostele yksittäisiä amerikkalaisia, joissa on aivan mahtavia persoonia, vaan nykyistä poliittista johtoa ja järjestelmää. Venäläinen järjestelmä taas on sanavapaudesta puhuttaessa jossain määrin yhdysvaltalaisen vastakohta, eikä siellä toteudu edellä kuvattu tilanne ”vastakohtien harmoniasta”. Putinin ohjattu demokratia pitää oppositionaan usein maan johdon kanssa samaa mieltä olevia duuman puolueita, eikä esimerkiksi Toinen-Venäjä-kansanliikettä.

Toinen-Venäjä-liikkeen viimeistä mielenosoitusta ei rajoitettu. Toivottavasti tämä on Venäjän uusi policy. Ikävä kyllä siihen ei voi ainakaan liikaa tuudittautua. En muista kuka sanoi näin, mutta se oli hyvin sanottu: Suomalaisten kannalta tärkeimmät presidentinvaalit ovat vuonna 2008, ne järjestetään Venäjällä.

Anonymous said...

Good post.