EVA:n ekonomisti Martti Nyberg jatkaa Vieraskynä -artikkelissaan (HS 22.6.) työnantajansa kampanjaa, jonka tavoitteena on Suomen verojärjestelmän uudistaminen sekä julkisen sektorin merkittävä supistaminen. Ilman näitä toimenpiteitä kansantaloutemme kasvu tulee Nybergin mukaan jäämään selvästi potentiaalisesta tasostaan. Artikkelissa esiin nostetut perustelut on esitetty ilmeisen tarkoituksellisesti objektiivisina totuuksina. Siksi artikkelia on syytä tarkastella kriittisestä näkökulmasta.
Nybergin suorittama talouspolitiikan tavoitteiden rajaaminen yksilöitä kannustavien olosuhteiden luomiseksi on lähtökohtaisesti riittämätön. Koska taloudelliset suhteet määrittelevät suuresti yhteiskunnallista kehitystä, tulee myös talouspolitiikka suhteuttaa kokonaisvaltaisesti yhteiskuntapolitiikkaan. Jos yhteiskunta määrittelee esimerkiksi työttömyyden ja tuloerojen kasvun ongelmalliseksi kehitykseksi, täytyy talouspolitiikan tavoitteena olla täystyöllisyys ja tuloerojen kaventaminen. Nämä tavoitteet voivat muuttua yhteiskunnallisten valtarakenteiden muuttuessa. Näin ollen universaalia tavoitetta talouspolitiikalle ei voida asettaa.
Nybergin talousteoreettisia perustelujakaan ei tule niellä pureskelematta. Vaikka yhteiskunta päättäisi olla välittämättä tuloerojen kasvusta, ei verotuksen ja julkisen kulutuksen vaikutusta talouskasvuun voida nähdä pelkästään negatiivisena. Esimerkiksi Keynesin ajatuksiin perustuvien kasvuteorioiden mukaan julkinen kulutus julkisten investointien muodossa on tärkein kansantalouden kasvun tekijä. Tässä valossa julkista kulutusta tulisi ehdottomasti lisätä Nybergin esittämien vähennysten sijaan.
Kansainvälisen verokilpailun esittäminen positiivisena ilmiönä on mielenkiintoinen, joskin ongelmallinen näkökulma. Jos kansallista talouspolitiikkaa määrittelevät kansallisvaltion ulkopuoliset voimat, voidaanko enää edes puhua politiikasta. Suomen talouden suunnasta vastaisivat tällöin periaatteessa kansainväliset pääomanliikkeet. Jotta edelleen voitaisiin puhua talouspolitiikasta, on valtion otettava takaisin aktiivisen taloudellisen toimijan rooli. Vaikka rahapolitiikan mahdollisuus on poistunut, voidaan finanssipolitiikalla edelleen vaikuttaa suuresti kotimaiseen talouskehitykseen.
Mielenkiintoinen on myös Nybergin esittämä käsite innovatiivisista matalan veroasteen maista. Jos tarkastellaan näiden maiden yhteiskunnallista tilaa, huomataan innovatiivisuuden positiivisessa mielessä rajoittuneen pelkästään verojärjestelmään. Korruptio, demokratian puute, harmaa talous, köyhyys, suuret tuloerot ja monet muut yhteiskunnalliset ongelmat eivät ole poistuneet matalasta veroasteesta huolimatta. Matala veroaste ei ole myöskään maksimoinut verokertymää näissä maissa, vaan mahdollistanut edes jonkinlaiset julkiset tulot. Kehittyessään sisäisesti yhteiskuntajärjestelmän tuleekin kehittää myös verojärjestelmäänsä progressiiviseen suuntaan. Tätä kautta yhteiskunnallista kehitystä voidaan ohjata tehokkaammin myös aktiivisen talouspolitiikan toimin.
Jussi AhokasPekka Komu
No comments:
Post a Comment