Toteutumattomien unelmien äärellä

Kiireisestä viikonlopusta löytyi tunti Tennispalatsin näyttelyitä varten ja lipun kustannuksiin uponnet eurot olivat todellakin joka sentin arvoisia. Duane Hansonin äärimmäiseen realistisuuteen pyrkivät veistokset kuvaavat niitä unelmia, jotka eivät koskaan täyttyneet. Veistoksien tyhjä kaukaisuuteen tuijottava katse ja väsynyt ilme kasvoilla on se puoli amerikkalaista kulttuuria, jota ei yleensä esitetä valtavirtaelokuvissa ja lähinnä lanteen pyöritykseen keskittyneissä musiikkivideoissa. Elämähän on myös muuta kuin vain tähtien tuiketta ja glitter-lookkia.

Kipsivaloksilla, polyesterihartsilla, lasikuitudulla ja myöhemmin pronssilla on saatu aikaan hyvin taidokkaita teoksia, jotka kuvaavat tavallisia ihmisiä ja heidän arkeaan. Hansonin teokset ovat varsin poliittisia ja kantaaottavia. Mieleen jäi muun muassa ilmeisesti Tiananmenin mielenosoitukseen viittaava kiinalainen opiskelija, joka on uupunut ja mahdollisesti luovuttanut taistelunsa. Kaikista järkyttävimmät veistokset käsittelevät kuitenkin aborttia ja vauvan hylkäämistä roskikseen. Niissä riittää ajattelemista pidemmäksikin aikaa. Hansonin kerrotaan todenneen, että hänen ei tarvitse keksiä mitään, koska maailma on jo todellisuudessa niin ihmeellinen. Siltä näyttää.

Suosittelen näyttelyä lämpimästi, kuten myös samassa tilassa olevaa Oi, maamme! – valokuvanäyttelyä, joka kuvaa Suomen ja suomalaisuuden muutosta viime vuosikymmenten aikana. Kuinka moni asia onkaan ollut toisin.

Kuvia Hansonin töistä näet klikkaamalla tätä tekstiä.