Mahtavan ärsyttävä Jörn Donner

”Jätkä etuilee!”, muusikko Samuli Putron kommentti kirjailija Jörn Donnerista.

Jörn Donner istui eilen television Runoraadin vieraana täysin kyllästyneen, kansankielellä ilmaistuna vittuuntuneen, näköisenä ja ehkä kuulin väärin, mutta olin erottavani kaiken hänen yskimisen keskeltä vielä pierun. Donner keskeytti muut vieraat ja etuili usein järjestyksessä kiertävää puheenvuoroa. Jukka Virtanen ja Samuli Putro saivat myös kuulla kunniansa omista tulkinnoistaan. Virtasen erehdyttyä hetkeksi puoli piirua aiheen sivuun Donner sanoi miltei huuliaan liikuttamatta: ”Voisitko puhua välillä siitä runosta”. Vieressä istunut Heidi Hautala selvisi jostain syystä vähemmällä.

Donner huomautti vielä hieman närkästyneenä raadin juontajaa siitä, että hän käyttää sanaa ”isänmaa” varsin suppeassa merkityksessä. Runoraadin arvosteluasteikko oli nollasta kymmeneen ja Donner käytti sitä uhmakkaasti: yhdelle runolle nolla ja toiselle kymppi. Hän yritti lopuksi viedä ohjelman uudelle tasolle todetessaan, että ehkä meidän olisi kannattanut kaiken tämän läpikäydyn sijasta keskustella siitä, voidaanko runoudella todella muuttaa maailmaa.

Jörn Donner on kaikesta epäsovinnaisuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, äärimmäisen mielenkiintoinen persoona. Ennen kaikkea hän uskaltaa kritisoida myös itsestäänselvyyksiltä kuuluvia asioita, eikä pelkää auktoriteetteja. Rikkomalla rajoja hän onnistuu sanomaan sellaisia asioita, joihin kaikki eivät pysty. Edustuksellisen demokratian kannalta hänenlaisensa henkilöt ovat todella tärkeitä. He vaihtavat mielipidettä ja jopa puoluetta tilanteen mukaan, jotkut kutsuvat heitä demokratian ritareiksi. Donnerista ei tarvitse pitää, mutta häntä on syytä arvostaa.