Antti Alaja ja Jussi Ahokas nostavat esiin tärkeitä seikkoja kirjoituksessaan pääministeri Vanhasen tilaamasta Globalisaatioselvityksestä, joka on julkaistu viime sunnuntain Helsingin Sanomissa (17.12.06). Raportissa on selvästi ainakin kaksi suurta ongelmaa. Ensinnäkin se nojaa vahvasti asiantuntisuuden retoriikkaan: asiat voidaan esittää ”välttämättömyyksinä”, joilla ei ole vaihtoehtoja. Näin pyritään tukahduttamaan globalisaation kontingenssi ja poliittinen keskustelu erilaisista politiikoista.
Suomalaista politiikkaa vaivaa ”asiantuntijoiden” ylivalta edustustehtävissä. Nämä näkevät kontekstin yleensä varsin kapeasti ja vetoavat omaan asiantuntisuuteensa myös muilla kuin omilla aloillaan. Tällaista politiikkaa parempi tilanne on yleispoliitikkojen debatti, jossa haetaan monenlaisia lähestymistapoja ja näkökulmia. Näin ollen erilaiset ideat kilpailevat keskenään ja ainakin optimaalisessa tilanteessa paras voittaa.
Kysymys on myös edustuksellisen demokratian toimivuudesta. Asiantuntijavaltaan perustuva politiikka tuottaa harmaata ja identtistä politiikkaa, kun taas politiikan problematisointi, vastakkainasettelut ja politisointi antavat äänestäjille selkeän kuvan puolueiden eroista. Weberläisessä demokratiassa on kysymys poliitikon vastuullisuudesta suhteessa äänestäjiin ja kansaan. Kansanedustajan kuuluu sanoa, että minulla on visio paremmasta tulevaisuudesta ja minä vien teidät sinne. Tämän jälkeen hänellä on vastuu sanomisistaan, joka mitataan vaaleissa. Asiantuntijat ovat vain epäsuorasti vastuussa teoistaan, jos kunnolla sitäkään.
Toinen suuri puute globalisaatioselvityksessä on globalisaation näkeminen ainoastaan taloudellisena ilmiönä, mikä pitkälle johtuu juuri asiantuntijoiden yhden alan osaamisesta. Raportin esipuheessa vielä muistetaan muita näkökulmia, mutta itse käsittelyosassa tämä jää vähäiseksi ja teksti pui lähinnä Suomen kilpailukykyä. Alaja ja Ahokas asettavat globalisaatiolle myös muita tavoitteita:
”Globalisaatio on prosessi, minkä vuoksi politiikan tavoitteena täytyy olla globalisaation ja Euroopan integraation muokkaaminen siten, että oikeudenmukainen tulonjako ja ihmisten hyvinvointi olisivat mahdollisia myös tulevaisuudessa”.
Alaja ja Ahokas linjaavat näin politiikkansa, joka on monella tavalla perusteltua ja kannatettavaa. Asiantuntijoita on hyvä käyttää tietyissä määrin myös jatkossa, mutta politiikasta on voitava käydä avointa keskustelua, eikä päätöksiä voida tehdä pelkin byrokraattisin raportein. Vanhasen tilaamasta selvityksestä jäi sellainen kuva, että virkamiehet sanoivat jotain, mitä poliitikko ei uskaltanut vaalien alla.
No comments:
Post a Comment