Maahanmuuttoliike kehitysmaista postmoderneihin teollisuusmaihin kiihtyy. Suomessa on tällä hetkellä 156 000 muualla syntynyttä ihmistä, joista suurin osa on venäläisiä. Tulevaisuudessa maahanmuuttajien osuus väestöstä tulee kasvamaan myös Suomessa, mutta tällä hetkellä EU:n tasolla suurimmat maahanmuuttajavirrat kulkevat Etelä-Euroopassa, jossa erityisesti Italia, Ranska ja Espanja joutuvat miettimään tarkoin maahanmuuttopolitiikkojaan. Ranskan siirtolaisista jopa 75 prosenttia muuttaa maahan perhesyistä. Helsingin Sanomien (HS 20.10.06) mukaan viime vuonna Ranskaan muutti 164 234 laillista siirtolaista. Espanjaan sen sijaan saapui viime vuonna 650 000 ulkomaalaista, eniten Marokosta, Ecuadorista, Romaniasta ja Britanniasta. Suurin osa laittomista siirtolaisuudesta taas tulee Latinalaisesta Amerikasta ja Itä-Euroopasta. Italiassa melkein 10 prosenttia lapsista syntyi vuonna 2005 ulkomaalaisille vanhemmille. Italia on yksi Afrikasta EU:hun suuntaavan siirtolaisuuden ”porteista”.
Etelä-Euroopan maahanmuuttajakysymykset ovat vaikuttaneet varsin kaukaisilta suomalaisesta näkökulmasta katsottuna, sillä Suomi on 1990-luvun alkuun asti ollut varsin sulkeutunut yhteiskunta maahanmuuttopolitiikan suhteen. Muiden maiden kansalaisten yrityksiin saada oleskelulupaa tai kansalaisuutta on totuttu suhtautumaan nuivasti. Nyt Suomi on miltei pakon edessä muuttanut maahanmuuttopolitiikkaansa. Ikärakenteemme ja huoltosuhteemme vaatii yhä enemmän ulkomailta hankittua työvoimaa, sillä esimerkiksi ikääntyvästä väestöstä huolehtimiseen tarvitaan palvelusektorin kasvattamista, joka on vaikeaa ilman ulkomailta tulevaa uutta työvoimaa.
Jyväskylässä vieraillut Työministeriön neuvotteleva virkamies Risto Laakkonen totesi Jyväskylän työväenyhdistyksen seminaarissa, että ensimmäinen suomalainen, joka tuli Suomeen oli ulkomaalainen. Laakkosen mukaan monikulttuurisuuden pahin este on heimoajattelu. Niinpä ajatusmalli, jossa me olemme suomalaisina lähtökohtaisesti parempia kuin muun maalaiset on kaikin puolin ongelmallinen. Laakkonen muistuttaa, että Suomi on kansainvälisyydestä kasvanut yksikkö ja olemme siten imeneet vaikutteita muista kulttuureista jo useita satoja vuosia. Näin ollen maahanmuutto ei ole kovinkaan uusi asia; sen volyymi sen sijaan tulee sitä olemaan.
Suomen maahanmuuttopolitiikka onkin nyt murroksessa, joka on vahvasti kytköksissä globalisaatiokehitykseen ja koskettaa laajasti yhteiskunnan ja ihmiselämän eri tasoja. Lapset näkevät ilmiön jo päiväkodissa tai koulussa, jossa kavereina on muualta muuttaneita. Tämän takia asenteiden muuttuminen ja niiden muokkaaminen lähtee kasvatuksesta. Sen ohella myös poliitikkojen on otettava entistä paremmin huomioon maahanmuuton asettamat tarpeet. Esimerkiksi kaupungin vuokrataloja ei kannata rakentaa vain yhdelle alueelle, jolloin lähestulkoon kaikki maahanmuuttajat asuvat samassa paikassa. Heidän integroitumisensa suomalaiseen yhteiskuntaan onnistuu paremmin tilanteessa, jossa vuokrataloja on sijoiteltu ympäri kaupunkia. Näin voidaan välttää ruotsalainen tilanne, jossa maahanmuuttajien sijoittaminen jo ongelmallisiin lähiöihin laukaisee ghettoistumisen kierteen. Suomella onkin nyt edessään maahanmuuttopolitiikan uudistamisen haaste ja ennen muuta mahdollisuus: monikulttuurinen Suomi on tulevaisuudessa entistä vahvempi ja parempi paikka meille kaikille.
Juttu on julkaistu Työn voima -lehdessä ja ote tästä Suomen Kuvalehden Jyviä ja Akanoita palstalla. Jälkimmäinen näistä lämmitti vanhan humoristin mieltä.
2 comments:
Aivan. Maahanmuuttopolitiikan perusteita kannatta harkita nyt. Ruotsalaisten muitakaan erehdyksiä ei kannata toistaa. Valikoivuus on tarpeen, koska eri alojen tarpeet poikkeavat toisistaan. Rekrytoitaessa tarvittavia osaajia muuttaa myös perheenjäseniä, jotka ovat rekrytointipotentiaalia muille aloille. Lähialueita vaivaa myös osaajapula, joten katseet kannattaa suunnata Aasian väkirikkaisiin maihin. Esimerkiksi Intiasta löytyy englanninkielentaitoista ja hyvin koulutettua väkeä pilvin pimein. Suomeen muuttaneet todennäköisesti tukevat kotiin jääneitäkin, jolloin kaikki voittavat.
Ruotsissa on toki monta hyvää puolta, josta kannattaa ottaa oppia. Maahanmuuttajien sijoittaminen samaan paikkaan ei kuitenkaan ole sellainen asia.
Rekrytoitaessa kannattaa ilman muuta pyrkiä saamaan laaja-alaisia osaajia tänne: onhan aivovienti Suomesta nyt jo uhkaavasti kiihtynyt. Uskon, että pystymme järjestämään myös koulutusta täällä niille, jotka sitä tarvitsevat. Toinen asia on se, että Suomen tulee ottaa myös jatkossa turvapaikkaa hakevia pakolaisia maahamme, eikä silloin tule miettiä liikaa taloudellisia resursseja, vaan humaaneja arvoja. Suomen kehitys tulee nähdä globaalissa kehyksessä, kuten toteat -parhaimmillaan voimme kaikki voittaa.
Post a Comment