Olin kuullut juttuja, että amerikkalainen sauna on suomalaiselle outo kokemus. Niinpä päätin kokeilla saunomista yliopistomme saunassa, joka on paikallisessa mittakaavassa aikamoista luksusta. Vilkaistuani sisälle saunaan selvisi, ettei siellä ole muita tällä hetkellä. Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että saattaisi olla epäkohteliasta mennä saunaan alasti, sillä paikalliset eivät tapaa esiintyä ilman vaatetusta, joten kietouduin pyyhkeeseen.
Saunassa oli ainakin kolme varoitusta siitä, että liiallinen saunominen saattaa johtaa kuolemaan. Sitä ei siis ilmeisesti suositella. Samojen ohjeiden mukaan raskaana olevien naisten tai lääkityksen alaisena olevien tulisi välttää saunomista. Alkoholi on luonnollisesti kielletty saunassa: ei siksi, että kysymys on yliopiston tilasta, vaan siksi, että se on vaarallista. Veden heittäminen kiukaalle oli myös vastoin sääntöjä. Mitään syytä siihen ei kerrottu, mutta varoituksessa tähdennettiin, että se on erityisen kiellettyä. Kaliforinalaiset lait tuntien en uskaltanut edes ajatella veden heittämistä –minulla ei välttämättä olisi varaa maksaa tuhansien dollarien sakkoa.
Huomioni oli täysin kiinnittynyt kyseisiin ohjeisiin, kun sisään astui toinen saunoja. Hänellä ei ollut pyyhettä. Sen sijaan hän oli täysissä pukeissa: verryttelytakki, paita, housut, sukat, kengät, hikipanta, kello ja mp3-soitin. Kaveri katsoi minua hetken, sitten hän pani musiikin lujemmalle ja otti päivän lehden esiin. No eihän siinä sitten mitään: onneksi en ollut alasti.
Saunakokemukseni nostaa esiin kaksi yhdysvaltalaiselle yhteiskunnalle tyypillistä asiaa. Ensinnäkin yleisesti ottaen kaikenlainen alastomuus on pahasta ja sitä tulee välttää. Henkilökohtaisten tilojen ohella suihkut ja pukukopit ovat jonkinlaisia poikkeuksia käytännön syistä. Toisinaan jotkut ottavat yleisissä tiloissa suihkun vaatteet tai ainakin alusvaatteet päällä –hygienia kunniaan.
Toiseksi kaikesta on aina varoitettava mahdollisimman kärkevästi ja pahimman mahdollisen skenaarion kautta. Poliisi, sakot ja kuolema ovat varisin suosittuja uhkailukeinoja. Yksi syy tähän on siinä, mikäli jotain tapahtuisi, niin saunan omistaja olisi korvausvelvollinen onnettomuuden uhrille. En yllättyisi, jos olisi olemassa ennakkotapaus, jossa saunaan kuolleen omaiset ovat haastaneet kiukaan tai lauteiden tekijät oikeuteen kuolemantuottamuksesta. Toisaalta yhdysvaltailainen oikeuskäytäntö mahdollistaa suurienkin korvaussummien saamisen, joten oikeutta käydään mitä omituisimmista asioista.
Amerikkalaisille tuntuu olevan pakkomielle välttää kuolemaa. Tästä johtuen myös sauna on laskelmoitu, niin ettei uhreja tulisi. Tämä on sinänsä varsin jalo ja kannatettava periaate, mutta mitkä ovat pelon ja uhkailun kustannukset. Kärsivätkö ihmiset enemmän varoituksista kuin ehtivät nauttia lämmöstä? Montako ihmistä olisi todella kuollut saunaan ilman varoituksia? Vai, onko niin, että amerikkailaiset ovat turtuneet uhkailuihin ja varoituksiin, eikä niillä ole todellisuudessa mitään merkitystä?
2 comments:
Hyvä huomio -yhdysvaltalainen oikeusjärjestelmä on tosiaan alkanut jossain määrin elämään omaa eläämäänsä. Tässä valossa tuskin on yllättävää, että juristit ovat Yhdysvaltain suurin yksittäinen ammattiryhmittymä, psykologit ovat kakkossijalla.
Suurin syy tähän lienee yli kaksisataa vuotta vanhassa perustuslaissa ja siihen perustuvissa instituutioissa: konteksti on muuttunut täysin. Perustuslakia tehtäessä Yhdysvallat oli pieni maa ja suurvaltojen puristuksessa -nyt se on taloudellinen hegemonia ja sotilaallinen imperiumi. Itse asiassa taidan kirjoittaa tästä lisää jatkossa blogiin.
Mutta, mitä tulee siihen, että täällä yleensäkin on sauna, niin se on mainio osoitus Yhdysvaltojen kyvystä omaksua muita kulttuureja ja assimiloida niitä omaansa. Siinä on Yhdysvaltojen vahvuus.
Seppo Lehdolle
Kommentoin tässä nyt Seppo Lehdon kirjoitusta erikseen. Tämän blogin käyttäytymissäännöistä olen kirjoittanut erikseen artikkelin.
Ensinnäkin on varsin luultavaa, että Seppo Lehdon kirjoitus ei varsinaisti liity mitenkään tämän blogin materiaaliin, vaan kyseessä on kirjoitus, jota hän lähettää roskapostimaisesti eri ihmisille.
Kuitenkin on olemassa (hyvin pieni) todennäköisyys, että Seppo Lehto yrittää sanoa minulle ja teille muille lukijoille jotakin relevanttia, joten varmuuden vuoksi vastaan hänen viestiinsä.
Minun käsitykseni Suomen historiasta on varsin erilainen. Käsittääkseni Suomi ei osallistunut toiseen maailmansotaan muukalaisvihan takia, vaan pikemminkin siksi, että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen Molotov-Ribbentop-sopimuksen mukaisesti. Näin ollen Suomi oli pakotettu puolustautumaan. Jatkosodassa Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon strategista syistä, jotka perustuivat uskoon kansallissosialistisen Saksan voitosta. Emme siis sotineet venäläisiä tai myöhemmin Lapin sodassa saksalaisia vastaan siksi, että he olivat toisesta kulttuurista tai muukalaisia.
Lehto antaa epäsuorasti ymmärtää, että SDP olisi ollut ja olisi yhä epäisänmaalisempi kuin muut poliittiset suuntaukset. Tämä ei pidä paikkaansa. Itse asiassa talvisota yhdisti valkoiset ja punaiset taistelmaan yhteisen asian puolesta. Jopa monet suomalaiset kommunistit osallistuivat sotaan Neuvostoliittoa vastaan.
Sotien jälkeen SDP oli kansan tunteiden kokoava voima, joka monesti mahdollisti hallitusyhteistyön eri puolueiden kanssa. Mitä tulee veljeilemiseen Neuvostoliiton kanssa, niin yksityiskohtiin menemättä monet muut puolueet sortuivat siihen SDP:tä pahemmin.
Mielestäni isänmaallisuus ei ole Lehdon kuvaamaa muukalaisvihaa. Itse näen isänmaallisuuden ja veteraanien muiston kansainvälisessä, globaalin hyvinvointiin tähtäävässä toiminnassa. Toki parannuksia on tehtävä myös paikallistasolla, eikä globalisaation haasteisiin saa vastata unohtamalla suomalaisten ongelmia.
Isänmaallisuus tarkoittaa minulle suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta ja huolenpitoa muista ihmisistä -ja ennen kaikkea sitä, että voi olla näiden asioiden takia ylpeä Suomesta ja käyttäytyä sen mukaisesti. Uskon, että veteraanit taistelivat sen vuoksi, jotta voimme ajatella vapaasti ja uskoa näihin arvoihin. Uskottavan armeijan rinnalle tarvitsemme järkevää politiikkaa, jolla on yhteisiä globaaleja tavoitteita. Tässä maailmassa ei pärjää yksin: on tehtävä yhteistyötä muiden maiden kanssa. Hyvä pohja tälle yhteistyölle on suvaitsevainen arvomaailma, kuten edesmennyt jalkaväenkenraali Enhroth asian totesi: "Vain raukka on rasisti".
Rasismin vastainen taistelu on niin, tärkeää, että kutsun tässä samalla myös kaikkien Suomen poliittisten puolueiden edustajat vastustamaan rasismia julkisesti. Uskon, että meillä on tässä asiassa paljon jaettavaa!
Mielestäni Lehto ei ymmärrä käyttämiensä sanojen, stalinismi, disinformatiivinen ja skitsoharha, merkityksiä. Lehdolle on jäänyt myös hyvin epäselväksi SDP:n suhtautuminen kommunismiin tai KGB:n toimintaan. On varsin selvää, että sosialidemokratialla ei ole juurikaan yhteistä näiden asioiden kanssa.
Mielestäsi muukalaisvihaa ja rasismia on se, että minun tai sinun kotona ei asu tummaihoisia ihmisiä.
Tällä asialla ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa: meidän ei ole pakko jakaa huoneistoamme kenenkään kanssa. Ja kuule Seppo, viimeiseksi haluaisin jakaa sen sinun kanssasi.
Post a Comment