Tämä blogi on vapaa kaikenlaisille ajatuksille. Sananvapaus on erittäin tärkeä elementti ja tuki edustuksellisen demokratian toiminnalle. Niinpä pyrin tukemaan tätä järjestelmää antamalla tilaa erilaisille ajatuksille. Kuitenkin vapaus merkitsee myös vastuuta, kuten Jyllands Postenin julkaisemat pilakuvat osoittavat. Asioita voi ja suositeltavaa on, että niitä arvostellaan, mutta on säilytettävä asiallinen käyttäytyminen. Muhammed kuvien julkaiseminen oli täysin sopimatonta, röyhkeää ja toisten uskonnollisia tunteita loukkaavaa. Tämä ei tarkoita sitä, että Islamia tai muita uskontoja ei voisi arvostella, mutta on ymmärrettävä, sillä on merkitystä miten asiat esittää.
Aikaisemmin tänne pystyi jättämään omia kommentointeja ilman moderointia tai minun hyväksyntääni. Nyt ikävä kyllä joudun poistamaan tämän vapauden, koska tänne on jätetty rasistinen ja tiettyjä väestöryhmiä loukkaava kirjoitus. Jatkossa tarkastan jokaisen viestin ennen sen julkaisemista. Mikäli teksti sisältää Suomen lain tai kansaivälisten sopimusten vastaista materiaalia, niin siitä ei julkaista edes osia. (Perustuslain toisen luvun pykälät kuusi ja 12). Sensuurin kohteeksi joutuvat lainvastaisen materiaalin lisäksi toisia ihmisiä törkeästi loukkaavat kirjoitukset.
Painotan, että tarkoituksena on edistää sananvapautta, ei rajoittaa sitä enempää kuin on tarvetta. Toivotan kaikki tervetulleiksi keskustelemaan myös jatkossa!
Sunday, April 23, 2006
Käyttäytymisestä ja sananvapaudesta blogissa
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Tjaa. Jyllands Postenin motiivit pilakuvien julkaisemiselle olivat eittämättä vähemmän kunnioitettavat ja tapaus oli ehdottomasti hyvän lehtimiestavan vastainen.Toimi itsessään oli kuitenkin täysin lehden oikeuksien puitteissa. Kaikilla uskontokunnilla on pyhiä käsityksiä, joista useimpia loukataan julkisuudessa toistuvasti. Yhtä näistä ei voida suojella tiukentamatta myös muiden oikeuksien valvontaa. Tämä taas on varma tie sensuuriin, kun jokin ulkoinen taho päättää, millainen kirjoittelu on sopivaa ja mikä ei. Jos halutaan pitää yllä sanan ja lehdistön vapautta, niin pitää kyetä myös sietämään tällaisen järjestelmän varjopuolet ja vähemmän miellyttävät "yskökset".
Pilakuvista muslimimaissa syntyneet levottomuudet taasen kertovat enemmän näiden maiden demokratian heikosta tasosta (voisiko sanoa olemattomuudesta) kuin siitä, kuinka muslimien enemmistö suhtautui asiaan. Levottomuudet olivat näissä maissa vaikuttavien ääriryhmien lietsomia ja ajoivat niiden asiaa. Länsimaissa esitetyissä protesteissa taas on vahva tekopyhyyden leima: miksi aikaisemmin julkaistut Muhammedin (pila)kuvat eivät ole synnyttäneet samanlaista showta? Vuonna 2002 esitettiin tv-sarja "South Parkin" jakso, jossa Muhmmed murjoi rivoja vitsejä ja taisteli Jeesuksen ja Buddhan kanssa Abraham Lincolnin patsasta vastaan. (Sama sarja muuten kuvaa kristittyjen jumalan puolimetrisenä, kierosilmäisenä apinankaltaisena olentona.) Kukaan ei repinnyt tuolloin pelihousuhjaan, eikä ollut syytäkään. Kyky nauraa omille pyhille asioille ja itselleen on merkki terveestä itsetunnosta ja maailmankuvasta. Uskonnollinen fundamentatalismi taas on suurin uhka demokratialle, vapaudelle ja ihmisoikeuksille maailmassa ja sitä pitää vastustaa sen kaikissa ilmenemismuodoissa.
Kiitokset kommenteista ja hyvistä huomioista!
Niin, siis tarkoitin tässä nyt sitä, että Jyllands Postenin olisi tunnettava vastuunsa. Sillä, mitä media julkaisee voi olla vakavat ja mullistavat vaikutukset. En siis kannata mitään valtiovallan sensuuria asiassa ja olen ollut varsin tyytyväinen, että esimerkiksi Suomessa näitä kuvia ei ole julkaistu lehdistössä.
Kyseiset Muhammed kuvat uskoakseni järkyttivät nyt sen takia, että niille oli poliittista merkitystä. Epäilemättä monet käyttivät Muhammed kuvia omien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Itse asiassa aikaa kului monta kuukautta kuvien julkaisemisen jälkeen ennen kuin varsinainen kohu alkoi.
Jyllands Postenin kuvista vakavamman asian kuin South Parkista tekee medioiden eri muodot. JP on "ääri-kristillisenä" sanomalehtenä tarkoitushakuisesti ja tietoisesti vastakkainastettelutilanteessa Islamin uskon kanssa. South Park teki pilaa myös muista uskonnoista, eikä sitä komediasarjana oteta niin vakavasti kuin uutisjulkaisua. Mainittakoon vielä, että JP oli aikaisemmin kieltäytynyt julkaisemasta vastaavanlaisia pilakuvia kristinuskosta.
Sananvapaudella ja sen vastuudella takoitin seuraavaa. Kuvitellaan hypoteettinen tilanne, jossa vapaan median edustaja esimerkiksi sanomalehti julkaisee jatkuvasti tiettyä uskontoa loukkaavia kirjoituksia ja näillä artikkeleilla on Muhammed-kuvien kaltainen vastakaiku maailmalla. Tällöin maan hallitukselle jää yksinkertaistaen kaksi mahdollista toimintavaihtoehtoa: joko puuttua asiaan tai olla puuttumatta. Kummallakin vaihtoehdolla on epäilemättä hyvät ja huonot puolensa, mutta näkisin asian niin, että vaikka varsinaista sensuuria ei harjoitettaisikaan, niin hallitus voi antaa ohjeita lehdistölle ja neuvotella sen kanssa. Vapauden menettämisen mahdollisuudella taas tarkoitin tilannetta, jossa hallituksen on poliittisista syistä puututtava asiaan ja lehti näin menettää osan sananvapaudestaan.
Kysymys on myös kansainvälisten suhteiden strategiasta: millä tavalla islamilaisen maan kanssa tulisi toimia. Sanoit, että tärkeää on kyky nauraa omille pyhille asioille. Tämä on sinänsä hieno ajatus ja olen noin yleisesti ottaen samaa mieltä, mutta islamilaisessa kulttuurissa uskonto ei ole naurun paikka. Tässä kohtaa konstruktivistit ovat oikeassa -meidän pitäisi ymmärtää toisia kulttuureja. Taas mitä tulee demokratian tasoon näissä maissa, niin saatat hyvinkin olla oikeassa. Ei-demokratian automaattinen tuomitseminen johtaa meidät kuitenkin eräälaiseen demokratia-dilemmaan. Siihen kuinka paljon demokratiat ovat oikeutettu painostamaan autokratioita demokraattisemmiksi. Millä tavalla ja millä perusteilla voimme olla vakuuttuneita siitä, että järjestelmämme on niin paljon parempi, että voimme ryhtyä painostustoimiin (esim. Irakin sota).
Sensuurissa ja sananvapaudessa on kysymys myös arvoista. Suomalaisessa yhteiskunnassa on asioita, joiden julkaiseminen medioissa on kielletty. Näitä ovat mm. lapsipornot tai äärimmäisen brutaalin väkivallan esittäminen. Olemme siis tehneet arvovalinnan. Yhtälailla islamilaisessa kulttuurissa on päätetty pitää uskontoa pyhänä asiana, jota ei sovi loukata. Miten meidän tai Israelin pitäisi suhtautua siihen, että islamilaisessa maailmassa tehdään pilaa holokaustista? Epäilen, että ainakin Israelille olisi kova paikka hyväksyä nämä "vitsit" pelkästään sananvapauden nimissä. Tässä suhteessa suomalainen sekularistinen yhteiskunta, edustuksellinen demokratia ja sananvapaus ovat eri tasolla esimerkiksi Iranin kanssa, mutta se miten suhtaudumme toiseen kulttuuriin on arvovalinnan lisäksi poliittinen valinta.
Toisin sanoen, mikä on oikein yhdessä kulttuurissa on toisen kulttuurin näkökulmasta karmeaa. Siten fundamentalismia vastaan ei tule taistella fundamentalismilla, vaan maltillisella sovitteluun pyrkivällä politiikalla. Tässä suhteessa hallituksemme teki mielestäni oikein, kun se tuomitsi Muhammed-pilakuvat. Sananvapaus sen sijaan on tärkeää vaikka se vähän yskisikin.
Olen kanssasi samaa mieltä uskonnollisen fundamentalismin uhkasta. Toivottavasti tulevaisuudessa itä ja länsi pystyvät hyväksymään sekä itsensä että toisensa.
Hyviä ajatuksia Pekka. Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Jyllands Postenin tarkoitushakuisuus kiistan lietsonnassa on merkki pahasta journalistisen etiikan puutteesta. Pilakuvariidan aikana pääteemaksi nousi anteeksipyynnön sijaan kuitenkin se, onko ylipäätään oikeutta julkaista Muhammedin kuvia, ja sen jälkeen monissa maissa mediat ovat sensuroineet profeetan kuvia lehdistä ja televisiosta. Olen samaa mieltä kanssasi, että Islamilaisen maailman suuntaan länsimaiden täytyy noudattaa kulttuurista huomaavaisuutta. Ongelmallista minusta sen sijaan on, kun uskonto sanelee ehtoja lännessä, jossa vallitsee uskonnonvapaus.
Uskonnonvapaus merkitsee, että jokaisella on oikeus valita oma uskontonsa mutta myös että omaa uskontoaan ei saa tyrkyttää väkisin toisille. Uskonnollisille määräyksille ei myöskään saa demokraattisissa oloissa antaa lain voimaa. Raamatussa kielletään lausumasta turhaan Herran nimeä tai palvomasta jumalankuvia. Vaikka Suomessakin on edelleen voimassa jumalanpilkan kieltävä laki, niin käytännössä näitä asiota ei pidetä rikollisina eikä niihin puututa valtiovallan taholta - ja näin pitääkin olla. Näiden asioiden käsittely julkisuudessa kuuluu medioiden itsesäätelyn piiriin, joka JP:n tapauksessa petti. Tieten tahtoen islamia pilkaamaan tehty Muhammedin pilakuva ei ole sovelias, mutta profeetan kuvan käyttö uskontokunnan varjopuolien esilletuomiseen ja kritisointiin on perusteltua.
Vaatimus Muhammed-kuvien täyskiellosta osottaakin ajattelutapaa, jollaista Suomessa tai lännessä yleensä ei voida toteuttaa. Uskonollisten määräysten noudattaminen on ihmisen ja hänen Jumalansa/jumaliensa/henkiensä välinen asia. Valtion ei niihin tule puuttua. Jos Koraanissa kielletään tekemästä profeetan kuvaa, niin muslimin täytyy pyrkiä noudattamaan tätä määräystä omassa elämässään. Muilta hän ei sitä voi vaatia. Jos Jyllands Postenin toimittajat tuomitsivat kuolemattomat sielunsa helvettiin pilakuvillaan, niin raivon sijaan muslimien tulisi tuntea sääliä näitä kohtaan. Tapaus ei ole vaikuttanut heidän omaan pelastumiseensa. Kukaan ei myöskään pakota lukemaan JP:a tai muita roskalehtiä.
Uskonnon ja valtion pitäminen erillään toisistaan on yksi demokratian peruselementeistä. Niiden sekoittamisella on vain tuhoisia seurauksia, kuten maailmanhistoria hyvin osoittaa. Raamatussakin käsketään yksiselitteisesti tappamaan mm. kaikki homoseksuaalit (Moos3. 20:13) ja muut seksuaalisesti poikkeavat ja tuskinpa kukaan haluaa, että valtiot alkavat valvoa näiden käskyjen noudattamista.
Post a Comment