Hanna-Leena Hemming: Being Jorma Ollila

Viime torstaina käytiin Ylen A-talk – ohjelmassa kova väittely suomalaisesta verotuksesta. Siihen osallistuivat toimittaja Jan Anderssonin johdolla toimitusjohtaja Jari Sarasvuo, kirjailija Kalle Isokallio sekä kansanedustajat Hanna-Leena Hemming (kok) ja Paavo Arhimäki (vas). Itse asiana oli pääomaverotuksen ja ansiotuloverotuksen epäsuhta, toinen on progressiivinen ja toinen ei. Siitä käytävä mielenkiintoinen väittely jatkuu netissä, muun muassa Ylen A-tuubissa. Keskityn tässä kirjoituksessa yleisöä ehkä eniten kohahduttaneeseen lausuntoon.

Illan käsittämättömimmästä kommentista vastasi kokoomuksen Hemming, joka toisti blogissaan esiintyneen väitteen: ”Sitä paitsi, kuka tahansa voi tienata kuin Ollila, kun tekee urakalla töitä, on valmis näkemään vaivaa ja kantamaan vastuuta”. Hänen mielestään ihminen siis periaatteessa valitsee itse sen kuinka hyvin hänelle menee. Jos menee huonosti, pitäisi tehdä enemmän töitä ja uskoa itseensä – silloin voi tienata yhtä paljon kuin Jorma Ollila.

Vieressä istuneet Arhimäki ja hieman yllättäen myös Sarasvuo tyrmäsivät Hemmingin. Sarasvuo totesi ykskantaan, ettei voi hyväksyä Hemmingin maailmankuvaa. En voi minäkään. Toivon myös sydämestäni, että ”keskustaoikeistolaiseksi” itseään kutsuva kokoomus ei tee politiikkaa tällaisiin ajatuksiin perustuen.

Ajatus siitä, että ihminen vain valitsee tulotasonsa uhrauksillaan, on kestämätön. Ensinnäkin kaikki eivät voi olla jormaolliloita. Sen estää jo kansantaloustieteen perusteisiin kuuluva kontrafinaalinen ristiriita – jokin asia tai hyöty on periaatteessa kaikkien saatavilla, mutta ei kaikille yhtä aikaa. Toiseksi asialle on olemassa vielä perustavampaa laatua oleva este: kaikilla ei yksinkertaisesti ole kykyjä ja mahdollisuutta itsensä menestykselliseen arvottamiseen markkinoilla. Lisäksi niiden ”onnellisten” joukossa, joilla tällaisia kykyjä on, mikään ei takaa, että he eivät esimerkiksi sairastu vakavasti, jolloin he voivat menettää kykynsä. Olosuhteet ja mahdollisuudet vaihtelevat elämässä, ihminen on sidoksissa myös paljon muuhun kuin rahaan – ja niin pitää ollakin. Luonnollisesti hyvin suuri osa ihmisistä ei halua, eikä voi, elää elämäänsä sen mukaan, että tienaisivat mahdollisimman paljon pelimerkkejä.

Sarasvuo totesi vielä, että kykyjen ja mahdollisuuksien lisäksi taloudelliseen menestykseen tarvitaan onnea. Hän sanoi tietävänsä monta ihmistä, jotka yrittävät kaikkensa, mutta eivät vain menesty liiketoiminnassaan.

Haluaisin nähdä Hemmingin kertomassa teesiään 40 vuotta alalla toimineelle siivoojalle. ”Nyt vain teet töitä ahkerammin, tehokkaammin ja kannat vastuuta, niin voit tienata yhtä paljon kuin Ollila.” Hemming, kenen asialla sinä olet eduskunnassa? Mihin perustat maailmankuvasi?