Myanmar halveksuu edustuksellista demokratiaa ja murhaa kansaansa

Säännöllisin väliajoin poliittisesti suuntautuneissa lehdissä ja kirjoissa keskustellaan edustuksellisen demokratian ongelmista. Aina toisinaan näissä todetaan, että edustuksellinen demokratia ei ole paras mahdollinen poliittinen järjestelmä. Vulgaarit tulkinnat vetävät tällaisesta kritiikistä sellaisen johtopäätöksen, että koska demokratia ei sellaisenaan – kuin sitä esimerkiksi Suomessa tai vaikka Ruotsissa toteutetaan – toimi ihmisen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, olisi sitä parempaa siirtyä jonkinlaiseen avoimesti oligarkkiseen järjestelmään tai vielä pahemmassa tapauksessa autokraattiseen diktatuuriin. Edustuksellista demokratiaa halveksuvan näkemyksen taustalla on käsitys siitä, että kansalla ei ole riittävästi ”valistunutta” näkemystä suurista ja merkittävistä linjoista, joten se ei myöskään osaa niiden pohjalta päättää ja äänestää.

Myanmarin (opposition mielestä maan nimi on yhä Burma) tilanne, jossa hirmumyrskyn uhreja saattaa olla jopa 100 000, muistuttaa toivottavasti myös kaikkia edustuksellista demokratiaa halveksivia ja diktatuureja ihannoivia poliitikkoja ja politiikan tutkijoita autokratian vaaroista. Myanmaria johtava sotilasjuntta on kieltäytynyt vastaanottamasta ulkopuolista apua, ja näin ollen uhkaa jättää miljoonat kansalaisensa epäinhimillisiin olosuhteisiin – suuren osan heistä mitä todennäköisimmin kuolemaan, vaikka apua olisi tarjolla. Myanmar on siis päättänyt välillisesti murhata kansaansa pienen eliitin puolesta, jotta kukaan ulkopuolinen ei häiritsisi heidän sortokoneistonsa toimintaa.

Kuten Annamari Sipilä (HS 8.5) osuvasti kirjoittaa, humanitaarista apua on vaikea viedä väkisin. Pakotetulla avulla voisi todellakin olla ikäviä seurauksia, mikäli Myanmarin johto päättäisi käyttää armeijaansa avustustyöntekijöitä vastaan. Kaikesta huolimatta YK:n tulisi nyt soveltaa suojeluvastuulausekettaan ja taivutella Myanmar vastaanottamaan apua.

Tulevaisuuden poliittisia järjestelmiä ajatellen – ja globaalia demokratiaa rakennettaessa – on syytä muistaa Myanmarin ihmisyyttä väheksyvä ote siinä missä myös esimerkiksi aikaisemmin Neuvostoliiton ja kansallissosialistisen Saksan toimet. Edustuksellisella demokratialla on arvo, jota diktatuuri ei voi koskaan saavuttaa. Vaikka ihmisen mieltä on helppo manipuloida ja ohjailla, ja vaikka joidenkin mielestä myös ”demokratian lippulaivoina” esiintyvien maiden toiminnassa on äärimmäisiä väärinkäytöksiä (esim. Irakin sota ja Guantanamo), ei edustuksellisen demokratian hyväksikäyttöä itsekkäiden preferenssien ajamiseen saa sotkea edustuksellisen demokratian idean paremmuuteen verrattuna autokratian ideaan. Tämän todistavat burmalaiset, mikä merkitys kansanvallalla olisi silloin, kun apu on tarpeen.