Demokratian kautta muutokseen

Edustuksellisesta demokratiasta puhuttaessa usein unohdetaan poliittisten puolueiden sisäisen demokratian merkitys koko poliittisen järjestelmän kannalta. Oikeastaan sillä mitä kansalaiset vaaleissa äänestävät ei ole niin väliä, jos kaikki puolueet ovat enemmän tai vähemmän harvainvaltaisia ja epädemokraattisia. Pahimmillaan eliitit vain vaihtavat paikkaa keskenään ja toteutettava politiikka pysyy ennallaan.

SDP:n tuleva puoluekokous mittaa, kuinka aidosti puolue haluaa olla demokraattinen ja siten kansaa kuunteleva liike. Ennakkoasetelmat näyttävät erittäin lupaavilta – ehkä paremmilta kuin miltei puoleen vuosisataan. Käytännössä koko SDP:n johto vaihtuu puoluekokouksen jälkeen. Se on historiallinen tilanne ja ennen kaikkea todellinen mahdollisuus muutokseen. Näin vuosi vaalitappion jälkeen voidaan todeta, että uudistumisprosessi lähti toden teolla käyntiin vasta, kun puolueen heikon menestyksen syitä ruodittiin pohjamutia myöten. Vaikka sosialidemokraatteja on syytetty miltei masokistisesta itsensä piiskaamisesta, on aihetta huomauttaa, että vastaavaa itsetutkiskelua ei ole käynyt läpi mikään muu maamme puolueista.

SDP:llä on varsin erikoislaatuinen ongelma. Se on toteuttanut ajamaansa politiikkaa niin hyvin, että vuonna 1903 julistetut liikkeen käytännön tavoitteet on saavutettu. Forssan ohjelman vaatimuksista periaatteessa kaikki muu paitsi alkoholin kieltolaki on toteutunut ja sitäkin on pidettävä lähinnä vain hyvänä asiana. Sanomattakin on selvää, että naisten äänioikeutta ja kahdeksan tunnin työpäivää vaativa SDP ei sovellu enää 2000-luvulle, jossa nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä. On asetettava uudet tavoitteet, mutta samalta – valistuksen filosofiaan perustuvalta – arvopohjalta. Vapauden, solidaarisuuden ja tasa-arvon missio on vielä kesken. Tulevaisuuden sosialidemokratian tulee vastata yhteenkasvavan maailman haasteisiin: ilmastonmuutokseen ja globalisaation hallintaan. Sosialidemokraattisen liikkeen tulee pyrkiä päämäärätietoisesti globaalin demokratian edistämiseen ja maailmanlaajuiseen kuluttajaliikkeen tukemiseen.

Kesäkuussa Hämeenlinnassa kokoontuvalla SDP:n puoluekokouksella on siis käsissään vastuu tulevaisuudesta. Jos koskaan, kehotan puoluekokousedustajia olemaan nyt rohkeita. Muutoksia ei kannata pelätä, sillä ne ovat ainoa vaihtoehtomme pysyä kiinni ajassa ja rakentaa parempaa maailmaa. Poliitikkojen tulisi oikeastaan nauttia vallitsevasta epävarmuuden tunteesta ja hyödyntää sen tuoma mahdollisuus. Tilanteen monimutkaisuus näkyy Leo Tolstoin muotoilussa: ”Usein ihmiset ajattelevat maailman muuttamista, mutta eivät ajattele muuttavansa itseään”. Ajatusta täydentää Aldous Huxleyn ”vastakkainen” kommentti: ”Halusin muuttaa maailmaa, mutta ymmärsin, että ainoa asia jonka varmasti voin muuttaa olen minä itse”. Muuttakaa molemmat.

SDP:n puoluekokous pidetään 5.-7.6.2008 Hämeenlinnassa.