Wednesday, April 02, 2008

Risuja, ruusuja ja kanervaa

Pian eroavan ulkoasiainministeri Ilkka Kanervan työtä on kehuttu kuorossa, mutta mikä todella on hallituksen ulkopoliittinen linja? Puolustusministeri Häkämiehen mukaan Suomen suurin uhka on Venäjä, Venäjä, Venäjä, ja pääministeri Vanhanen taas kuvailee Venäjää sanoilla naapuri, naapuri, naapuri. Tulevatko ministerit julkisuuteen, jotta voivat ajatella kaiken kolmikertaisesti ääneen?

Olen valtionvarainministeri Jyrki Kataisen kanssa samaa mieltä siitä, että Kanervan lähettämien tekstiviestien julkisuus on ikävä kyllä vienyt huomion pois hallituksen toteuttamasta politiikasta. Siitä sopisi keskustella.

Kanerva on kiistatta hyvin sosiaalinen, joviaali ja ihmisten kanssa toimeentuleva mies, mutta jäi epäselväksi, millaista ulkopolitiikkaa hän substanssitasolla toteuttikaan. Vuodessa ei tietenkään ehdi tehdä kaikkea, ja moni suunniteltu asia jää aluilleen. Kuitenkin esimerkiksi Erkki Tuomiojan kaudella aloitettu ja paljon julkisuutta saanut Helsinki-prosessi jäi Kanervan aikana vähemmälle huomiolle.

Kanervan työtä ei nähty loppuun asti, kun kuvioihin astuu uusi mies Alexander Stubb. Annettakoon hänelle työrauha haastavassa tehtävässään. Silti toivon, että Vanhanen ja Häkämies istuvat Stubbin kanssa alas ja sopivat ulkopolitiikan yhteisestä linjasta ennen kuin Stubbin suusta kuullaan, että Suomella on tulevaisuudessa yksi vaihtoehto: NATO, NATO, NATO.

Kuvasa ulkoministeriön Merikasarmi.

1 comment:

Kai Kuokkanen said...

Alex Stubb on eittämättä todella Nato-myönteinen tapaus. Mielenkiintoista (ja pelottavaa) nähdä, millä tavalla ja missä vaiheessa uuden ulkoministerin lobbaus Natoon liittymisen suhteen alkaa.