Monday, February 11, 2008

Missi roolimallina

Kulmakarvat nousivat ja otsa poimuttui sunnuntai-illan talk showta katsellessa. Miss Suomi Satu Tuomisto kertoi Arto Nybergin haastattelussa haluavansa olla roolimalli nuoremmille. Niin ikään hän näki edelliseen lausuntoon perustuen missi-instituution olevan legitiimi ja tarpeellinen. Tuomisto sanoi, ettei ehkä vielä kuluvan missivuoden aikana ehdi lunastaa luvattua roolimallin asemaa, mutta tulee tekemään sen myöhemmin – mahdollisesti kouluissa kiertelemällä.

Minulla ei ole mitään henkilökohtaista Satu Tuomistoa tai hänen kollegojaan vastaan, mutta toivoisin edes jotain sisältöä missien puheille. Tuomisto ei esimerkiksi millään tavoin syvemmin eritellyt, millainen roolimalli hän olisi. Niinpä, millaisia roolimalleja missit yleensäkään ovat? Kasvaville nuorille tarjotaan muun muassa anoreksiaa, riittämättömyyden tunnetta, konservatiivista sukupuolimallia, bimboilua, ”skandaaleja”, julkkiskulttuuria, kapeaa kauneusihannetta ja kaksinaismoralismia. Vaikka arvostan Arto Nybergiä journalistina, niin tässä olisi ollut kyllä paikka hiillostaa Tuomistoa ja kysyä tarkemmin minkälainen roolimalli hän haluaa olla.

En tiedä, aikooko Tuomisto sitten kierrellä kouluissa yleisenä roolimallina puolustaen kaikkea hyvää ja vastustaen kaikkea pahaa. Maailman rauhaahan nämä kauneuskilpailujen voittajat tuppaavat toivoa, mutta konkreettiset ehdotukset sen saavuttamiseksi jäävät sitten tyngiksi. Lukiolaiset ovat sen verran älykkäitä, että vieraileva Miss Suomi olisi lähinnä vitsi. Käytävillä ei välttämättä huudeltaisi innostuneesti: ”Pitääpä mennä katsomaan tuota kauneuskuningatarta, että saan virikkeitä äidinkielen ja historian kokeisiin”. Yläkoulussa taas teineillä on mielessä aivan muut idolit kuin missit. Esimerkiksi Snoop Dogg, Jarkko Nieminen, Irina ja Greyn anatomian tähdet siivittäisivät yleisön hurmokseen, kun maailman rauhasta ontuvasti tapaileva missi saavuttaisi sujuvimmillaan camp-arvoa.

Pahinta ja parasta jälkeä Tuomisto saisi aikaan alakoulussa, jossa lapset ovat vielä vastaanottavaisia aikansa eläneiden instituutioiden edessä. Ulkoisesti prinsessa Ruususta muistuttava kauneuden ammattilainen voisi sopivassa suhteessa söpöillä, bimboilla ja puhua ”vakavaa asiaa”. Alakoulussa tällainen harmoninen kosketus oppilaisiin on teoreettisesti saavutettavissa, mutta millä ehdoilla ja seurauksilla. Olisiko missi sellainen roolimalli pienille tytöille ja pojille, joka johtaisi meidät pois ylikorostuneen individualismin ja pinnallisuuden ikeestä? En usko, että olisi.

Misseys ei vielä tee Tuomistosta tyhmää, älykästä tai nuorille sopivaa roolimallia. Sellaisia ominaisuuksia ei anneta, vaan ne ansaitaan. Missi-instituution sen sijaan olisin jo valmis kuoppaamaan.

13 comments:

Pekka said...

Iltalehti haastatteli Satu Tuomistoa hänen esiitymisestään Arto Nybergin vieraana. Seuraavassa lainaus:

"Vastasit samaisessa keskusteluohjelmassa sanaan kerjäläinen, että heitä tarvitaan Suomessa. Miksi olet tätä mieltä?"

"- En ajatellut paljon mitään. Se oli minun ensimmäinen tv-haastatteluni. Mielestäni yhteiskunta kuitenkin tarvitsee toimiakseen myös vähäosaisempia. Jos kaikilla olisi asiat hyvin, niin menettäisimme työpaikkoja. Se on fakta, tarvitsemme heitä, jotta paletti pyörii. Niin minä ajattelen."
(www.iltalehti.fi)

Jussi Ahokas said...

Ilmeisesti Satu Tuomisto ei ajattele koskaan mitään.

Hän on kyllä omaksunut erinomaisesti anarkokapitalistisen agendan. Sen voi näköjään tehdä kokonaan ajattelematta.

Pekka said...

Jussin näkemystä tukee ainakin epäsuorasti seuraava lainaus samasta haastattelusta:

Toimittaja: "Ovatko sinusta vaaleahiuksiset ihmiset muita tyhmempiä?"

Satu Tuomisto: "Haluan korostaa, että en mitenkään yleistänyt blondeja. Heillä vain usein se hölmöys jotenkin korostuu. Olen tavannut myös todella fiksuja blondeja."

En suostu pitämään Satu Tuomistoa suoraan, häntä tuntematta, tyhmänä, eikä ihmisen "hyvyys" saati onnellisuus ole älykkyydestä riippuvaista (vrt. myös John Sturat Millin näkemys onnellisuudesta). Vielä on lisättävä, että älykkyyttä ei pidä sotkea viisauteen, josta tässä on ehkä enemmän kysymys. Tuomiston lausunnot kertovat siis enemmän ajattelun puutteesta kuin kapasiteetista. Asioita kannattaisi kuitenkin siis miettiä hieman enemmän etukäteen, jos aikoo esiintyä televisiossa nuorten roolimallina.

Olennainen kysymys lienee, mihin "anarkokapitalistinen ideologia" tarvitsee näitä kauneuskilpailujen voittajia. Vastaus: ajattelun lopettamiseen ja kulutuksen lisäämiseen.

Antti Vesala said...

Höpö höpö taas. Ei sillä ole minkään "kapitalismin" kanssa mitään tekemistä, että peruskoulun ja mahdollisen lukion yhteiskuntaopin tunneilla on nukuttu. Minusta Tuomiston kommentit (myös esim. Radio Rockin haastattelussa) osoittavat vain, että tarvetta yhteiskuntaopin opetuksen kehittämiseen on maassamme runsaasti.

Jussi Ahokas said...

Minusta Tuomiston sanomisilla ja tekemisillä on paljonkin tekemistä kapitalismin kanssa. Miksi hänen ylipäätään pitäisi vaivautua pohtimaan yhteiskunnallisia asioita? Siksikö, että se kasvattaisi häntä ihmisenä ja yhteiskunnallisena olentona?

Jos koko yhteiskuntaa ja ihmisten toimintaa määrittelevä motiivi on varallisuuden kerryttäminen, menestys ja julkisuus, Satu Tuomisto on toiminut täysin oikein nukkuessaan yhteiskuntaopin tunneilla kauneusuniaan. Se, että tämän takia suusta putoilee sammakoita, on meidän sosialistien vain kestettävä.

Myös Antin vaatimukseen julkisen koulutusjärjestelmän opetussisältöjen kehittämisestä on tästä syystä suhtauduttava suurin varauksin.

Pekka said...

Nyt puhutaan vähän eri asioista. Olen Antin kanssa samaa mieltä siitä, että yhteiskuntaopin opetusta pitää kehittää paremmaksi ja ehdottomasti kriittisemmäksi, eikä sille aina voi mitään, jos joku nukkuu tunnilla.

Oma kommenttini tuohon Jussin heittoon liittyi siihen, miksi näitä missejä yleensäkään on olemassa. Asia liittyy osittain psyyken torjuntaan, freudilaisia ja marcuselaisia termejä käyttäen, siten että ihmiset pohtivat enemmän esim. ulkonäköään kuin sitä mikä elämässä heille on perimmäisintä ja tärkeintä. Enkä nyt väitä, että estetiikalla tai habituksella ei ole lainkaan merkitystä, vaan puutun ihmisen taipumukseen torjua olennaiset (toisinaan vaikeasti käsiteltävät) kysymykset ja täyttää ne sijaistoiminnoilla, kuten esim. äärimmäisellä ulkonäkökeskeisyydellä.

Epäilen, että keskustelusta tulee pitkä, mikäli et jaa yllä esitettyjä näkemyksiä. Keskustelu sinänsä on toivottavaa.

Antti Vesala said...

Totta kai melkeinpä kaikella ympärillämme tapahtuvalla on paljonkin tekemistä "kapitalismin" kanssa. Käsitän, mutta en ymmärrä, että joillekin on niin kovin vaikeaa hyväksyä sitä tosiasiaa, että paluuta maaorjuuteen tai ruokapalkkaan ei ole. Tai sitten täytyy todella ihmetellä, jos joku moista toivoo (kuten välillä tuntuu olevan).

Asiasta aikaisempaan: Mistä ihmeestä Jussi kaivoi tähän yhteyteen anarkokapitalismin? Suomessa on yhteensä ehkä neljä kyseisen aatteen kannattajaa, joten pienetpä ovat uusmarxistien huolet tätä nykyä.

Ja ymmärsinkö nyt oikein, että Jussi vastustaa toivettani kehittää yhteiskuntaopin opetusta kouluissa?

Pekka said...

Tehdään vielä selväksi, jotta minua ei ymmärrettäisi väärin, että käsittääkseni ihminen ei luonnollista ulkonäköään valitse, joten kaiken näköisissä ihmisissä on kaikenlaisia ihmisiä. Lisäksi ulkonäkökeskeisyys oli vain yksi esimerkki sijaistoiminnosta, joka voi olla vaikka mitä muutakin, kuten esim. shoppailua shoppailun vuoksi tai Emmerdale tv-sarjan katsomista. Ostoksilla käyminen tai television katsominen ei siis aina tarkoita sijaistoimintoa, mutta se voi olla sitä, mikäli sillä pyritään välttämään jonkin psyyken kannalta (esim. mieltä vaivaava tai itsensä kehittymisen kannalta) ollennaisen asian kognitiivinen käsittely.

Pekka said...

Kiitos Antille provosointiyrityksistä. Jussi vastannee hänelle esitettyihin kysymyksiin itse, mutta totean vielä, että toisinaan tässä blogissa niin kirjoituksissa kuin kommenteissakin on ironiaa ja huumoria - myös kärjistyksiä.

Jussi Ahokas said...

Jep jep,

jos "keskustelua" lukee tarkasti, voi huomata, että anarkokapitalismilla viitattiin Satu Tuomiston mielipiteisiin. Erityisesti lausahdus "Jos kaikilla olisi asiat hyvin, niin menettäisimme työpaikkoja. Se on fakta, tarvitsemme heitä (vähäosaisimpia), jotta paletti pyörii. Niin minä ajattelen." Ei tuossa mielipiteessä ainakaan mitään sosiaaliliberaalia ole. Anteeksi, jos käsite oli kuitenkin liioiteltu ja se loukkasi jota kuta.

Ja onko tosiaan niin, että kapitalismille ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin maaorjuus tai ruokapalkka? Ehkäpä tässäkin kohtaa on voitu sortua retoriseen kikkailuun ja ylikorostamiseen.

Ja mitä tulee koulujen yhteiskuntaa käsittelevään opetukseen, olen jo pitkään vaatinut sen täydellistä remonttia. Viittaus varauksella siihen suhtautumiseen oli todellakin ironiaa (aika huonosti esitettyä). Tarkoitus oli kysyä, mitä hyötyä on yhteiskuntaopin kehittämisestä, jos ympäröivää yhteiskuntaa ei ole mahdollista kritisoida tai muuttaa.

Tässä siis aukaistuna edellinen kommentti ja aikaisemmat viittaukset. Toivottavasti tämä helpottaa kirjoittelun tulkitsemista.

Pekka said...

Voisi tämän ironiakeskustelun sijaan olla ihan järkevää vaikka pohtia yhdessä, miten yhteiskuntaopin ja historian opetusta voitaisiin kehittää. Kerropa Antti, mitä sinä uudistaisit?

Paavo Lipposen pian ilmestyvä teos "Seitsemän veljeksen perilliset" käsittelee muuten juuri tätä aihetta - suomalaisen sivistyksen kehitystä ja osittain kai sen rapautumistakin.

Antti Vesala said...

Minä en ole vaatimassa "kapitalismille" (lainausmerkit tarkoitukselliset) vaihtoehtoja, joten nojaudun tässä vain mukavasti taaksepäin ja odottelen niitä vaihtoehtoja sellaisten vaatijoilta.

Suomalaisen koulun yhteiskuntaoppi on kaikista uusista ja trendikkäistä pintasilauksista huolimatta sangen hallinto- ja järjestelmäkeskeistä. Minusta olisi hyvä vahvistaa panostusta erityisesti ideologioiden sisältöihin ja niiden oppihistorialliseen pohjaan. Asioiden ja ilmiöiden poliittisuuden tunnistaminen ja "perustavanlaatuisten yhteiskuntatieteellisten faktojen" kyseenalaistaminen ovat nykymaailmassa tärkeitä taitoja.

Häivähdys teoreettisuutta ja käsitteellisyyttäkään ei olisi pahitteeksi. Satu Tuomistoon palatakseni; niissä kommenteissa hilpeyteni herätti etenkin Radio Rockin Heikelä & Linnanahde -Korporaatiossa kuultu määritelmä yhteiskunnalle: "Koko tää paletti, joka täällä pyörii". Siis "koko tää paletti". Ja toisaalta kerjäläisten tarpeellisuutta hän perusteli mm. sillä, että ilman sellaisia ei tarvittaisi "yhteiskuntaa", ja esimerkkinä hän mainitsi sosiaalitoimistot ja niissä olevat työpaikat.

Tuomiston perustelut kerjäläisten tarpeellisuudelle viittaavat minun nähdäkseni paljon vahvemmin sosiaalidemokraattiseen indoktrinaatioon kuin anarkokapitalismiin tai muihin libertarismin marginaalialueisiin. Ilman vähäosaisia ei tämän mukaan olisi tarvetta nykyisen kaltaiselle hallintoalamaisuutta ja apatiaa tuottavalle (ja siten itseään ruokkivalle) koneistolle. Kerjäläisiä tarvitaan tuomistolaisuuden mukaan ylläpitämään tarvetta tarveharkintabyrokratialle. Ei se minusta kovin libertaristista tai kapitalistista ole.

Jussi Ahokas said...

Nuo selvennykset Satu Tuomiston sanomisista (Radio Rock), kyllä kieltämättä muuttavat tuon Ilta-Lehden lausunnon tulkintaani. Ihmettelin alun perinkin, miten Satu Tuomisto olisi voinut omaksua anarkokapitalistisen agendan ajattelematta. Eihän tuollaisia näkemyksiä juuri julkisuudessa kuule, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta: http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=1279726 .

"Perustavanlaatuisten yhteiskuntatieteellisten faktojen", kuten "verojen alentaminen on
aina hyvää politiikkaa" tai "tuloerojen kasvu ei ole
ongelma" kyseenalaistaminen on kieltämättä tarpeellinen taito. Kyseenalaistamista voisi tietysti laajentaa myös epistemologiselle sekä ontologiselle tasolle, jolloin minkään vallitsevan olotilan hyväksyminen välttämättömän kehityskulun tuloksena ei olisi mahdollista.

Tällöin saattaa olla mahdollista tavoittaa sellaisiakin valtarakenteita, joiden olemassaoloon ei aikaisemmin edes uskonut. Ehkä silloin myös lainausmerkkien poistaminen kapitalismin ympäriltä voi tulla ajankohtaiseksi.