Ei enää vappupuheita karvahatut päässä, ei enää iänikuista soppatykkiä ja hernekeittoa. SDP on ideologialtaan ja arvoiltaan Suomen paras puolue, mutta se ei riitä: sen pitää myös näyttää siltä. SDP:n tulee olla imagoltaan uskottava. Kun kokoomus piti Helsingissä Korvakahvilaansa Lasipalatsin vieressä, päätyi SDP pystyttämään vaalikahvilansa jonnekin Kallion palokunnan taakse. Samanlainen tilanne toistui ympäri maata. Näin ei ehkä käynyt joka paikkakunnalla, mutta ikävä kyllä riittävän usein.
Vaikka oikeiston profeetta Sarasvuo puhuu kiihkeästi huomiotaloudesta, niin ei siinä mistään kovin uudesta ilmiöstä ole kyse. Monelle ihmiselle asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät. Niinpä myös politiikassa pitää näkyä ja kuulua. Neuvostoliiton aikana moni suomalainen puolue näytti enemmän tai vähemmän neuvostoliittolaiselta. Aika on kuitenkin totaalisen muuttunut. Emme tarvitse keskustan julkkisehdokkaita, Kataisen mittatilauspukuja tai Stubbin korviin asti ulottuvaa hymyä, vaan tavallisia ihmisiä, jotka näyttävät vuodelta 2007. Mikä tärkeintä – meidän pitää olla siellä, missä ihmiset ovat, ei VPK:n kellarissa. Askel tähän suuntaan on verkostojen ja foorumien rakentaminen entistä vahvemmin internetpohjaisiksi.
Yksi varma tapa pistää karvalakit kierrätykseen on nuorentaa puolueen eliittiä. Sen ovat tehneet jo kokoomus ja keskusta, milloin mahtaa olla meidän vuoro. Jos halutaan lisää nuoria toimijoita, on heille parempi esittää kysymyksiä kuin vastauksia. SDP ei ole itseisarvo, jota tulee puolustaa pelkän nimensä takia, vaan liikkeen on pystyttävä vastaamaan uudella ajalla uusiin kysymyksiin.
Muutos tapahtuisi miltei itsestään, jos puoluekokouksen demokraattisuutta lisättäisiin. Puolueen puheenjohtajasta järjestettäisiin jäsenäänestys ja puoluekokouksen edustajien määrää lisättäisiin. Lieneekö muutosvastarinnan taustalla pelko, josta Kaleva kirjoittaa? Jos toimittaisiin ehdotukseni mukaan, puoluekokouksessa voisi tapahtua jotain oikeasti yllättävää, sellaista jota ei olisi sovittu etukäteen.
Kirjoitus on julkaistu Viikko-Häme - lehdessä 20.9.2007
4 comments:
Hyvä kirjoitus. Oleellista on vain tiedostaa, että imago muodostuu katsojan silmissä. Kohde ei voi itse tehdä omaa imagoaan paremmaksi. Tai voi tietenkin yrittää vaikuttaa siihen, että imago muuttuisi mutta se on vaikeaa, todella vaikeaa. Ja kestää yleensä kauan.
Kiitos.
Koska muutos vie paljon aikaa, on toimiin ryhdyttävä välittömästi. Minusta meillä ei ole aikaa odottaa seuraavaan puoluekokoukseen, vaan imagollisia uudistuksia on saatava jo tämän vuoden puolella.
Politiikkaa vähemmän seuraavana, ns. taviksena voin sanoa, että SDP:n imagon muutos taitaa olla lähes mahdoton pyöräyttää ylämäkeen. Viime vaalien aikainen kömmähdys ja ennen kaikkea tilanteen käsittely jälkikäteen eivät pelastaneet puolueen kasvoja, ainakaan omissa silmissäni.
Kirjoittaja ottaa esille sen, ettei SDP tarvitse julkkiskasvoja vaan tavallisia ”vuodelta 2007 näyttäviä” ihmisiä. Itse olen tästä ”tavallisesta” hieman eri mieltä. Nykyajan tirkistelykulttuurissa äänestäjille yksi tärkeistä asioista on juuri julkkiskasvojen seuraaminen ja mikä herkullisinta, mahdollinen tapaaminen juuri sen soppatykin lämmössä hernaria ryystäen. Tämä ei vielä tarkoita, että ihmiset haluaisivat äänestää näitä julkkiksia. Tärkeintä tässä lienee kuitenkin se, että puolue saa julkkisten avulla ajamansa asian näkyviin ja kansa kiinnostuu. Suomessa uudistushaluinen ja tuore politiikkaan pyrkivä tai siellä vaikuttava ei-julkkis tarkoittaa valitettavan usein varsin harmaata ja sanojaan varovaa ”persoonaa”, joka toistelee kuin mantraa oman puolueensa arvoja ja usein vielä kielellä, jota on vaikea ymmärtää. Tähän tarvittaisiin muutosta. Julkkiksia tarvitaan –uskottavaa tai ei.
Kirjoittajan kanssa olen samoilla linjoilla Internetin käytön lisäämisen suhteen. Tällä saavutettaisiin ennen kaikkea nuoremmat ihmiset. Sedu –tyyppinen ihmisten lähestyminen sähköisesti saattaisi ollakin oikea suunta. Vaikuttaa siltä, että jopa ihmissuhteet eletään nykyisin sähköisesti, miksei siis myöskin yksi puolue voida ajaa läpi tätä kautta. Miten ihmiset löytävät nämä asiat Internetin tolkuttomasta maailmasta ja missä puolueen tulisi näyttäytyä vahvimmin, siinäpä vasta dilemma.
Kiitos kommentoinnista.
Nyt joudun kyllä nostamaan esiin nuoria demareita, joihin itse kuulun. Meidän porukassa on mielestäni valtava potentiaali, joka voi muuttaa SDP:n kurssin. Mikä tärkeintä meillä on ihmisiä, jotka eivät ole harmaita, eivätkä toista ulkoa puolueen mantroja.
Vai mitä olet mieltä siitä kriittisyydestä, joka paistaa useista linkkilistani blogeista?
Hernekeitolle ja julkkisehdokkaille on toki oma tilauksensa ja kannattajakuntansa. Edustuksellisessa demokratiassa joutuvat siten myös "tavalliset ehdokkaat" keksimään julkisuustemppuja tullakseen valituiksi. Itse uskon, että parempi maailma ja laadukkaampi politiikka ovat mahdollisia vain asiapitoisen keskustelun ja ajattelun kautta. Uskon myös äänestäjien ymmärtävän, että tällainen politiikka on parempaa kuin riittaväisäsmäinen julkkispolitikointi. Sinulla tuntuu olevan hyvin jäsenneltyjä ajatuksia, joten toivottavasti kuulut tähän joukkoon:)
Post a Comment