Friday, July 27, 2007

Hirvi ja muuta ajankohtaista

Kuinka usein juna törmää hirveen? Minulla ei oikeastaan ole mitään tietoa asiasta, mutta hatara veikkaukseni on, että sellaista ei kovin usein tapahdu. Kaivopuiston Unicafen perukoilla istui omalaatuinen mies, jolla oli omakohtaista kokemusta tästä ja vähän muustakin. Kevään mittaan kävi niin, että hän oli tavannut viehättävän naisen ja heillä kipinöi vallan mainiosti. Heidän piti tavata uudestaan Helsingin valoissa, eikä sen esteenä ollut kuin rautatiematka Turusta pääkaupunkiin. Tässä kohtaa toivottavan monella lukijalla idealamppu palaa punaisena. Kyllä, juna osui hirveen.

Juna seisoi keskellä Karjaan metsiä ja konduktöörit tekivät, minkä pystyivät hirven irrottamiseksi veturista. Selvää oli, että juna tulee myöhässä ja kohteliaana miehenä hän päätti soittaa tästä naiselle. Onneksi hänellä oli seuraa baarissa, eikä miehen viipyminen tuntunut häntä häiritsevän. Harmiksi hirven ruhoa siirtäessä kului useampi tovi ja miehen oli pakko soittaa uudestaan ja kertoa, että matka kestääkin entistä kauemmin. Nainen sanoi juttelevansa ravintolassa jonkun mukavan miehen kanssa, joten tämäkään tieto viivytyksestä ei aiheuttanut kritiikkiä.

Ei vastausta puheluihin, ei tekstiviesteihin – naisesta ei kuulunut sinä iltana enää mitään. Alkuviikosta tuli miehelle tekstiviesti, jossa tämä nainen kertoi sairastuneensa äkillisesti malariaan, eikä siinä tilassa sopinut tavata muita vähään aikaan. Timo Kojo tietää, montako pistettä tuollaiselta reissulta on tuomisina. Zero.

Helsingin Sanomat uutisoi useampana päivänä urheilutoimittajansa Jarmo Färdigin hävittyä vetoa ja sen lunastamista. Mitaliveikkauksen osuttua väärin joutui Färdig ajamaan pyörällä Helsingistä Lahteen. Lehtijuttujen lisäksi asiasta kertoi internetiin liitetty video kyseisestä pyörämatkasta. Olen joskus lukenut myös mielenkiintoisempia ja merkittävämpiä lehtijuttuja, mutta kai se on journalismia tämäkin. Itse asiassa Färdigin hiostavassa sadeviitassa suoritettu tankoakrobatia tuntuu matkan pituudesta huolimatta hienommalta kuin Tour de Francen dopingsotkuiset urheilusuoritukset.

Suojelupoliisi on epäonnistunut toimissaan varsin kattavasti. Välillä on valehdeltu presidentille tai ministerille ja toisinaan on syytetty vakoilusta hakuammunnalla epäilyttäviä virkamiehiä. Tiedusteluorganisaation tulisi olla ehdottoman lojaali korkeinta valtiojohtoa kohtaan, eikä Supo ole sitä ollut. Niinpä Nevalan ero tuskin johtuu pelkästä sairastelusta. Mene ja tiedä. Näyttäisi siltä, että Supo on lopulta huijannut lähinnä itseään.

Tarinan opetus, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, on se, että elämme valheen maailmassa ja se kestää yleensä vain tiettyyn pisteeseen asti. "Lie to me but stay in reason". Haluamme, että meille valehdellaan, mutta kohtuudella ja uskottavasti. Hieman hämmentävää on se, että osaamme olla yllättyneitä asioista, joiden me oikeastaan tiedämme lähtökohtaisesti olevan lumetta. Ranskan ympäriajossa on huijattu niin kauan kuin kilpailu on järjestetty. Suojelupoliisin luonteeseen kuuluu, että se antaa julkisuuteen vähintään muunneltua totuutta ellei suoranaisia emävaleita. Malariaan sairastuminen Suomessa on äärimmäisen epätavallista, mutta riittävän hyvän syyn takia joku voi olla valmis uskomaan miltei mihin tahansa. Jollekin se on liian epäuskottavaa, jolloin illuusio rikkoutuu nopeasti ja tarinan naista on helppo syyttää valehtelusta. Toisaalta Göbbelsin tokaisu: "Mitä suurempi valhe, sitä paremmin se niellään", kuulostaa pelottavan uskottavalta tässä tosi-tv:n ja sensaatiolehtien ympäröimässä yhteiskunnassa. Torjunta toimii: vaikka alitajuntamme kertoo toisin, haluamme nähdä sellaisen maailman, joka on hyvä ja rehellinen tai ainakin mustavalkoinen. Siinä asiat joko ovat jotain tai eivät ole. Kuplan puhjettua syytämme valehtelijoita moraalittomuudesta ja ihmettelemme, kuinka saatoimmekaan olla niin sinisilmäisiä. Viikon kehnoin uutinen urheilutoimittaja Färdigistä ei kiinnosta, koska se on täysin rehellinen. Siinä ei ole mitään jännittävää tai epäselvää.


3 comments:

Anonymous said...

Hirvi kirjoitukseen viitaten.. Näyttäisi tänäkin päivänä siltä, että samat kuviot ihmissuhteissa säilyvät vuosituhansista toisiin. Mies toimii saalistajan roolissa ja naisen osa on tulla saalistetuksi..

Bloggari itse said...

Hirveää. Täältä tähän.

Pekka said...

Aivan. Bloggari itse viitannee tällä kaukaisesti ohjaaja Timo Koivusalon kenties ainoaan hauskaan juttuun.

Toimittaja: "Voitko kertoa vitsin, jossa koira nojaa miestä?".

Koivusalo: "No-jaa".