Wednesday, January 03, 2007

Ban Ki-Moon yllättää negatiivisesti

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerinä vuoden vaihteessa aloittanut Ban Ki-Moon on ottanut heti järjestön aikaisemmasta tavasta poikkeavan linjan, sillä hän ei ole kritisoinut Saddam Husseinin kuolemantuomiota. Hän sen sijaan toteaa, että Saddam oli syyllinen sanoinkuvaamattomiin julmuuksiin joiden uhreja ei saa unohtaa. Kuolemanrangaistusta hän piti jokaisen maan itsensä päätettävänä asiana. Näin Ki-Moon tulee sivuuttaneeksi Kofi Annanin ja miltei kaikkien aikaisempien YK:n pääsihteerien kannan kuolemantuomion vastustamisesta.

Euroopan Unionin puheenjohtajamaan viimeisinä tehtävinä Suomi ja ulkoministeri Erkki Tuomioja ehtivät arvostelemaan Husseinin kuolemantuomiota. Tuomioja muistutti, että EU vastustaa kuolemanrangaistusta johdonmukaisesti kaikissa olosuhteissa. Ulkoministerin mukaan tärkeää on myös oikeudenkäynnin mahdollisimman suuri objektiivisuus, vaikka syytetyn syyllisyys näyttäytyisi varsin selkeänä. Tämän päivän Helsingin Sanomat vuorostaan kirjoittaa asiasta seuraavasti: ”Perustavan ihmisarvon näkökulmasta teloitus ei voi koskaan olla muuta kuin väärin, eikä edes Saddam Husseinin tapainen monituhatkertainen murhamies voi silloin tehdä poikkeusta.” Tällaista kommentointia olisi odottanut myös YK:n uudelta pääsihteeriltä, jonka järjestön arvopohjan pitäisi olla humanismissa ja universaaleissa oikeuksissa ihmisarvoiseen elämään.

Kofi Annan jäi historiaan osittain varsin kiisteltynä johtajana, joka sai YK:n julkisuuskuvan pysymään vähintäänkin jotenkuten kassassa väärinkäytössyytteiden keskellä, mutta jonka aikana YK menetti entuudestaan valtaansa. Erityisesti Yhdysvaltain vuonna 2003 aloittama sota Irakissa osoitti YK:n voimattomuuden konfliktin estämiseksi. Onko Ban Ki-Moon kommentti kuolemantuomiosta nyt yritys ajaa YK:ta lähemmäs kyseistä rangaistusmetodia suosivaa Yhdysvaltoja? Myötäilemällä Yhdysvaltain politiikkaa YK voi saada näennäisesti itselleen enemmän resursseja, mutta käytännössä se sitoo itsensä yhä vahvemmin kiinni yhden maan intresseihin. Toivottavasti ei tule päivää, jolloin Ki-Moon hyväksyy cheneyläisen ”miedon kiduttamisen Yhdistyneiden kansakuntien etujen nimissä”.

Kuvassa Ban Ki-Moon tapaa Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen Washingtonissa tammikuussa 2006.



2 comments:

Ilja Suvanto said...

Merkintäsi sisältää hyviä huomioita. Täytyy muistaa, että Ban Ki-Moon kommentilla saattoi olla yhteys myös kotimaan politiikkaan. Kuolemantuomio on yhä voimassa USA:n vahvasti tukemalla Etelä-Korean alueella, joskin siitä ollaan pikku hiljaa luopumassa. Veikkaukseni on, ettei tuore pääsihteeri uskaltanut hankkia USA:n ja kotimaansa konservatiivien kiukkua harteilleen suoralla tuomiolla.

Nähdäkseni pääsihteerin roolissa hänen olisi kuitenkin pitänyt uskaltautua tuomitsemaan kuolemantuomio kokonaisuudessaan. Tätä samaa asiaa ja Saddam Husseinin kuolemantuomiota on ruodittu – jälkimmäistä melko rankasti – myös omassa blogissani.

Pekka said...

Kiitos kommenteista ja huomionarvoisista blogikirjoituksistasi!

Tuota vähän epäilinkin, että Etelä-Koreassa on vielä kuolemantuomio käytössä. Joka tapauksessa olen kanssasi samaa mieltä siitä, että YK:n pääsihteerin kannanotto ei ollut mielekäs.

Hämmästyttävää on myös se, kuinka moni suomalainen kannattaa kuolemantuomiota. Tuntuu oudolta, että näinkin kehittyneessä maassa kuin Suomessa on kivikautiselle rangaistusmuodolle suosiota. Esimerkiksi eräs parturi oli aivan innoissaan Saddam Husseinin hirttämisestä. Sellaista ilakointia on vaikea kuunnella.

Uusi Lahti-lehden päätoimittaja Kari Naskinen puolestaan vastustaa kuolemantuomiota, mutta täysin eri syistä kuin minä. Tässä ote hänen kolumnistaan (Uusi Lahti 3.1.07) "Armahtavan kuolemantuomion sijasta suurimmat rikolliset pitäisi panna vaikka elinikäiseen kidutukseen, ja lääketieteen parhain keinoin pitää hengissä mahdollisimman pitkään... Saddam olisi pitänyt panna taas maakuoppaan, antaa huonoa ruokaa juuri sen verran, että olisi hengissä pysynyt. Välillä olisi pitänyt heittää jääkylmää vettä päälle ja sitten muita fyysisiä kidutustemppuja lisäksi".

Näin kirjoittaa siis kohtuu suuren suomalaisen ilmaisjakelulehden päätoimittaja. Kyllä ihan normaalit vankilaolot olisivat mielestäni jo laittaaneet Saddamin miettimään tekojaan. Miten ihmeessä kuvatunlainen kiduttaminen olisi perusteltua? Kiduttajat syylistyisivät vain samalaisiin rikoksiin kuin Saddam itse. Väkivallan lisääminen ei tässä paikassa ratkaisisi mitään. Vankilat eivät käsittääkseni ole nytkään kovin mukavia paikkoja, joten tuskin siellä viihtymään pääsisi.