Thursday, July 27, 2006

EU:n ja YK:n uskottavuus vaakalaudalla

Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien uskottavuus on koetuksella. Kumpikaan organisaatio ei ole saanut aikaiseksi riittävää tulitaukoesitystä tai pakotetta, jolla väkivaltaisuudet Libanonissa ja Israelissa saadaan loppumaan. Ymmärrettävästi YK:lla on ongelmia yhteisen kannan saavuttamiseksi, koska Yhdysvallat ei halua kritisoida jyrkästi liittolaistaan Israelia. Tästä maailmanpoliittisesta tilanteesta johtuen YK:n vaikutusvalta on ainakin hetkellisesti vähentynyt ja EU:n merkitys sodan lopettamiseksi on vastaavasti korostunut.

EU ei voi vain katsella vierestä, kun sen lähialueilla tapahtuva kriisi on eskaloitumassa uhkaavasti. EU:n puheenjohtajamaan pääministerinä Matti Vanhaselta odotetaan johtajuutta kriisin ratkaisemiseksi. Nyt tarvitaan esiintuloa ja tekoja, jotka kantavat rauhaa. Pelkkä konsensus tai myönnyttelypolitiikka ei enää välttämättä riitä, vaan Vanhasen on todistettava olevansa pääministeriainesta ja yritettävä parhaansa kriisin ratkaisemiseksi.

YK:n uskottavuus sen sijaan on vielä pahemmassa kriisissä kuin EU:n. Useampi YK:n rauhanturvaaja on kuollut tai haavoittunut Libanonin sodassa. Viimeisempänä Israel iski aseettomien YK:n sotilastarkkailijoiden pisteeseen tappaen kaikki siellä olleet neljä upseeria. Tällainen toiminta on kaikissa olosuhteissa tuomittavaa ja YK:n turvallisuusneuvoston pitäisi reagoida voimakkaasti organisaatioonsa kohdistuvaan hyökkäykseen. Jos Vanhaselta odotetaan paljon, niin samaa voi sanoa YK:n pääsihteeri Kofi Annanista - Israelin rajukaan kritisointi ei auta, jos YK ei saa mitään konkreettista aikaiseksi.

Israel jatkaa hyökkäystä Libanoniin, kun taas samaan aikaan terroristiorganisaatio Hizbollah ampuu raketteja Israelin puolelle. Tilanne on kestämätön ja ainekset erittäin vakavaan humanitääriseen kriisiin ovat olemassa, sillä nykyaikaisessa sodassa pahiten kärsivät siviilit, joilla ei ole mahdollisuuksia suojautua asutuskeskuksiin kohdistuvalta epäsuoralta tulelta. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on oikeassa kommentoidessaan eilen, että: ”Israelin täsmäiskut näyttävät pääosin suuntautuvan kaikkeen muuhun kuin Hizbollahiin. Satoja siviilejä ja kansainvälistä henkilöstöä on kuollut. Ei näytä siltä, että tätä kautta saavutetaan sotilaallisia tavoitteita.

Hizbollahin iskut ovat mitä suuremmassa määrin tuomittavia, mutta niihin ei voi vastata tappamalla lapsia ja muita siviilejä. Tekemällä näin Israel luo tulevaisuuden terroristeja. Luulisi, että tämä läksy olisi jo opittu Lähi-idässä.



Sekä Esa Suominen että Mikael Hiltunen kirjoittavat Lähi-idän kriisistä.

5 comments:

Mustakallio Pete said...

Minä alan jo uskoa siihen, että sillä suunnalla eivät osapuolet opi mistään mitään. Niin kauan on rauhaa yritetty ulkopuolelta sinne saada, mutta missään ei ole edistytty. Toivotonta, toivotonta ;-(

Pekka said...

Liisa Jaakonsaari kommentoi tänään samaa toivottomuutta: "Väkivallan kierre on eskaloitunut vaarallisesti. Kyyniseksi tässä tulee, vaikka Henry Kissingerin sanoin kyynikot eivät rakenna katedraaleja. Nyt täytyykin toivoa tuloksia Rooman kokoukselta."

Heikolta näyttää kyllä, mutta pitää yrittää saada saada edes pieni "katedraali" aikaiseksi, vaikka sekin on rakennettu jo tuhat kertaa uudestaan, niin silti se on ainoa toivo.

Mikael Hiltunen said...
This comment has been removed by a blog administrator.
Mikael Hiltunen said...

Toivon, että Turkki toimisi välittäjänä kriisissä. Turkilla on oivallinen paikka näyttää, että se haluaa toimia siltana lännen ja arabimaiden välillä. Turkkilaiset nauttivat ymmärtääkseni sekä USA:n, EU:n että monien arabimaiden luottamuksesta. Mitään ei kuitenkaan tapahdu ennenkuin USA suostuu painostamaan Israelia välittömään aselepoon.

Pekka said...

Ikävä kyllä näyttää juuri siltä, että kriisiä ei voida ratkaista ilman Yhdysvaltoja. Harmillista ensinnäkin siksi, että ihmiset kärsivät ja suurkatastrofiin on olemassa ainekset. Toiseksi siksi, että Bushia ei näytä homma kiinnostavan lainkaan -ainakaan nyt kun kongressivaalit ovat ovella ja republikaanit ovat häviämässä selvästi.

EU:lle tämä on selkeä arvotappio myös siksi, että emme pysty ratkaisemaan lähialueellamme olevia kriisejä. Vertailukohtaa voi hakea myös Bosniasta ja Kosovosta. Nyt Israel toki on selkeä Yhdysvaltain liittolainen, jonka toimiin EU:n on vaikea puuttua bilateraalisten suhteiden kautta.

Toivottavasti Turkki pystyisi osoittamaan diplomaattista osaamistaan Libanonin kriisissä. Siitä ei olisi ainakaan haittaa maan EU-jäsenyysneuvotteluille.