Ilta oli venähtänyt pitkäksi, ja päätin tulla viimeisellä raitiovaunulla kotiin. Kaupunginvaltuutetut olivat harmikseni päättäneet, että kyseinen vuoro ajetaan vain puoleenväliin asti, joten jouduin jäämään uudelle päätepysäkille valtavan harmaan möhkäleen viereen. Betoninen ja kolkko urheilustadion huokui yksinäisyyttä, enkä tiennyt enää missä olin. Mietin vain, kuinka monta ihmistä tuonnekin mahtuu. Nyt selvisi sekin. Luin lehdestä, että Qualcomm Stadiumille on evakuoitu noin 10 000 ihmistä – kaikista Kalifornian kaupungeista juuri San Diego on kärsinyt eniten kuivuudesta ja tuulesta johtuvista maastopaloista.
Kuin ihmeen kaupalla vain muutama ihminen on menettänyt henkensä tässä katastrofissa. Poliitikot kiistelevät ja syyttelevät toisiaan pelastustoimien tehottomuudesta. Olisiko liittovaltion kaikki sammutuslentokoneet pitänyt keskittää länsirannikolle? Äänestäjät muistavat vielä Bushin töppäilyt vuodelta 2005; New Orleans tuhoutui silloin pahasti. Virheisiin ei olisi siten enää varaa. Toisaalta hittoako näille maastopaloille voi, kun ne sille päälle sattuvat. Voidaan tietysti spekuloida, kuinka paljon ihminen on itse vaikuttanut tilanteeseen ilmastonmuutoksella. Epäilemättä demokraatit tulevat pitämään tätä korttia esillä seuraavissa presidentinvaaleissa. Itseäni hieman ärsyttää irtopisteiden kerääminen tällaisesta asiasta, mutta vallankahvaan halutaan keinolla millä hyvänsä. Toisaalta vakaviin virheisiin on puututtava, ja poliitikot on asetettava vastuuseen.
Suomesta käsin Kalifornian maastopalot erottelevat ainakin laatujournalismin roskasta. Helsingin Sanomat kertovat satojen tuhansien amerikkalaisten evakuoinnista samaan aikaan kuin iltapäivälehdet kauhistelevat Hollywood-tähtien unelmakartanoiden tuhoa. Suurimmalle osalle ihmisiä kärsimykset ovat kuitenkin aivan toisenlaisia. Heillä ei ole vakuutusta, joka korvaisi uuden asunnon ja palauttaisi elämän vanhoille raiteilleen. Toisin kuin supertähdet monet kokoavat itseään nyt miltei telttamajoituksessa ja saavat ehkä mahdollisuuden miettiä elämänsä arvoja uudelleen. Millä kaikella elämässä on todella väliä? Onko materialla merkitystä? Helsingin Sanomien uutiskuvassa evakuoitu nainen on käpertynyt nukkumaan koiransa viereen Qualcomm Stadiumille. Juuri siihen kohtaan, jonne raitiovaunu jätti ja josta taksi noukki minut ja satunnaisen Vietnamin sodan veteraanin kimppakyydillä palonarkoihin koteihimme.
No comments:
Post a Comment