Seattle, Washington

California ja Washington tarkoittavat eri asioita. Ensimmaisen sää on lammin ja toisen kylmä, mutta mita tulee ihmisiin, niin asiat menevat päinvastoin. Siina missa kalifornialainen toivottaa mc donnald's-hymyllään parasta mahdollista paivan jatkoa, niin washingtonilainen John Doe ehdottaa kolmen minuutin jutustelun jalkeen minulle lomamatkaa Alaskaan. Siellä olisi kuulemma joku Suomen sukuinen kalastaja Pihlman Sitkassa, joka ottaa mielellaan vastaan skandinaavisia turisteja veneeseensa kaloja perkaamaan ja nauttimaan meresta. Samalla reissulla voisi sitten tutustua Pihlmanin Ingri nimiseen 85-vuotiaaseen äitiin Ketchikanissa, joka kasvattaa omat vihanneksensa ja tarjoaa pihatöissa auttajalle majoituksen. Tarjous on jalo, mutta kieltaydyn kohteliaasti, vaikka ei turskassa mitään vikaa ole.

Seattlessa kaupunkiliikenteen ruuhkaongelmia on jarjestelty siten, etta bussit ovat täysin ilmaisia keskustassa. Missä vaiheessa Helsingissa tehdaan jotain yhta järkevaa? Tämä on yhdysvaltalaisen federalismin hyva puoli. Paikallispolitiikassa voidaan tehda suuriakin päätoksia, kuten tama linja-autoliikenne, johon liittovaltion konservatiivisella politiikalla ei ole asiaa. Kolikon toinen puoli on taas se, etta uskoisin useammankin washingtonilaisen pyörittelevan silmiaan nähdessaan Bushin jatkavan toista kauttaan. Keskilannen aktiiviset konservatiivit, aseliittojen jasenet ja homoliittojen vastustajat päättivat myos kehittyneen liberaalin Seattlen puolesta, etta parempi pitaa se Bushi vallassa, kun olihan jo sen isä hyva mies ja osas käyda sotia maansa puolesta, kun sille tuulelle tuli.

Toisinaan tuntuu hankalalta vastata kysymykseen "where are you from?". Kun vastaan, että Euroopasta ollaan, niin koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää. Välillä jatkokysymyksenä on: "Oh yes, Paris is the capital of London, isn't it? Are you from there?" Siinä sitten on aivan turha edes yrittää selittää jotain Suomen maantieteellisesta sijainnista. Mutta tätä tuskallista jatkokysymystä useammin kysytaan, missäpäin Eurooppaa Suomi on tai onko se lähellä Ruotsia. Tietyn väliajoin tulee kuitenkin vastaan joku, joka on käynyt Suomen jokaisessa kolkassa -tai ainakin melkein. Esimerkiksi tänään Seattlessa tapaamani nainen kertoi minulle varsin tarkkaan, miten Turun ja Jyvaskylan arkkitehtuurit eroavat toisistaan ja kuinka Alvar Aalto edusti jotakin mieleenpainumatonta tyylisuuntaa, puhumattakaan muista arkkitehdeista joista en ollut aikaisemmin kuullut. Siinä sitä sitten kuuntelee suu auki faktaa Suomesta ja mielessä käy mantra, että en enää koskaan aliarvioi amerikkalaisia...