Yhdysvaltain Kaliforniassa Michael Morales oli määrä teloittaa antamalla myrkkyruiske helmikuun 21 päivänä. Tuomion toimeenpano kuitenkin evättiin viime hetkellä lääkärien kieltäydyttyä antamasta ruisketta eettisiin syihin vedoten, sillä myrkyn ainesosat jättävät teloitettavan tiedostavaan tilaan kokemaan äärimmäistä kipua. Moralesin tapaus on vielä kesken ja oikeuselimet pohtivat teloituksen toteuttamista uudenlaisella myrkky- yhdistelmällä.
Yhdysvallat on kieltänyt alaikäisten kuolemantuomion korkeimman oikeuden päätöksellä vuonna 2005. Silti Yhdysvalloissa kuolemarangaistuksia annetaan jatkuvasti: vuoden 1977 jälkeen, jolloin se otettiin uudestaan käyttöön, teloitettuja on tähän päivään menessä ollut 1012. Kuolemansellistä on vapautettu satoja syyttömäksi todettuna –syyttömänä teloitettujen määrää on vaikea arvioida, tosin uudet dna-tutkimukset ovat osoittaneet, että monet vuosia sitten kuolemaan tuomitut ovat todellisuudessa olleet syyttömiä.
Kuolemanrangaistukset ovat esi-modernin yhteiskunnan politiikkaa ja niistä tulisi luopua välittömästi -erityisesti kehittyneissä yhteiskuntajärjestyksissä, kuten Yhdysvalloissa. Teloitukset loukkaavat ihmisen oikeutta elämään, eivätkä itse asiassa anna tyydytystä muille kuin kostonhimoisille ihmisille. Kansainvälisten instituutioiden on yhä voimakkaammin ajettava kuolemantuomiota vastustavaa politiikkaa ja valvottava nykyisten sopimusten toteuttamista. Yhdysvaltojen päätös lopettaa alaikäisten teloitukset viime vuonna antaa toivoa sille, että vetoomuksilla on merkitystä.
Yhteiskunta ei voi ottaa itselleen valtaa kansalaistensa teloittajana, siten väkivaltaisemmankaan murhaajan henkeä ei tulisi viedä. Michael Moralesin tapaus osoittaa kuolemantuomion äärimmäistä brutaaliutta, jossa yhteiskunta syyllistyy vähintään yhtä pahaan rikokseen kuin teloittavaksi tuomittu itse. Pahimmillaan kuolemanrangaistus annetaan kuitenkin täysin syyttömille tai aatteestaan kiinnipitäville ihmisille. Tähän kategoriaan kuuluu Arndt Pekurinen, jonka sanoiksi ennen teloitusta jäivät: "Eihän minun silti tarvitse toisia tappaa, jos minut tapetaan."
Kymmenen syytä vastustaa kuolemantuomiota
Amnesty International on listannut kymmenen syytä kuolemanrangaistuksen poistamiseksi:
1. Kuolemanrangaistus luokkaa jokaisen ihmisen oikeutta elämään.
2. Kuolemanrangaistus on äärimmäinen kidutuksen muoto.
3. Kuolemanrangaistus on peruuttamaton ja syyttömiä saatetaan teloittaa.
4. Kuolemanrangaistuksia sovelletaan mielivaltaisesti.
5. Kuolemanrangaistusta käytetään rasistisesti ja syrjivästi.
6. Kuolemanragaistusta käytetään poliittisen opposition vaientamiseen.
7. Kuolemanrangaistus ei ehkäise rikollisuutta.
8. Kuolemanrangaistus vaikuttaa yhteiskuntaan raaistavasti.
9. Kuolemanrangaistus voi tehdä terroristeista marttyyreja.
10. Kuolemanrangaistus ei ole vankilaa halvempi vaihtoehto.
www.amnesty.org
6 comments:
Toit kirjoituksessasi esille melkeinpä kaikki kuolemanrangaistusta vastustavat syyt. Yhteiskunta, joka kieltäytyy olemasta niin brutaali, että tappaisi omia kansalaisiin, on selkeästi humaanimpi ja eettisempi kuin yhteiskunta, jossa kuolemanrangaistus on käytössä.
Mielestäni kuolemanrangaistus on myös eräs indikaattori, jolla mitata yhteiskunnallista kehitystä. Kulkiessaan kohti sivistyneempää tulevaisuuttaan ihmiskunta luopuu vähitellen niistä barbaarisista tavoista, joita sillä on aiemmin ollut. Kuolemanrangaistus on eräs tällainen barbaarisuus ja sen suhteen, kuten monen muunkin asian, eri yhteiskunnat ovat saavuttaneet erilaisen kehitysasteen. Tästä näkökulmasta on ymmärrettävää, että usein konservatiivit ja taantumukselliset kannattavat kuolemanrangaistusta.
Kuolemanrangaistus on ongelmallinen myös yksilön ja yhteisön moraalisen suhteen näkökulmasta. Langettaessaan ja pannessaan täytäntöön kuolemantuomion yhteiskunta asettaa itsensä moraalisesti yksilön yläpuolelle. Jos yksilö ja yhteiskunta ovat eri mieltä jonkin teon moraalisuudesta, toimiii yhteiskunta myös tuomarina tässä kiistassa ja toteaa yksilön olevan väärässä. Yksilö tapetaan, eikä hänellä ole mahdollisuutta myöhemmin vapautua tuomiostaan, jos yhteiskunnalliset asenteet muuttuvat eikä tehtyä tekoa enää katsotakaan rikokseksi.
Olen samaa mieltä tuosta kehityskulusta. Voidaan sanoa, että kuolemanrangaistuksen kannattaminen edustaa hobbesilaista linjaa, jossa valtio on kansalaisiaan mahtavampi suvereeni instituutio: miekka ja laki. Tälle suvereenille on valjastettu siten oikeus päättää alamaistensa hengistä, kuten monarkioissa tai diktatuureissa. Kuolemantuomion vastustaminen taas edustaa rousseaulaista koulukuntaa, jossa kansa valitsee keskuudestaan suvereenin äänestämällä. Mikäli tämä johtaja epäonnistuu, niin hänen luottamuksestaan voidaan äänestää uudelleen. Valtion johtaja ei näin ole perustvanlaatuisesti eri asemassa kanslaisten kanssa, vaan lait koskevat myös häntä ja koko valtio-instituutiota.
Näistä syistä johtuen muun muassa Saddam Husseinia ei tulisi tuomita kuolemaan. Husseinin tapauksessa siitä aiheutuisi vielä muita ongelmia, kuten marttyyrimyytin kehittyminen. Hannah Arendt kuvaa kirjassaan Eichmann in Jerusalem: A Report on the Banality of Evil, Adolf Eichmannin oikeudenkäyntiä Israelissa 1960-luvulla.
"It is not an individual that is in the dock at this historic trial, and not the Nazi regime alone, but anti-Semitism throughout history".
-Ben-Gurion (Arendt 1963, 19).
Samanlaisella ajatusrakenteella myöskään Hussein ei ole syytettynä ainoastaan omista teoistaan, vaan kaikista vääryyksistä, jotka ovat Irakin alueella tapahtuneet.
En usko, että Eichmannin teloittaminen aikanaan auttoi israelilaisia kehittämään identiteettiään tai todellista hyvitystä holokaustille. Kuten Arendt kuvaa, niin käsite "pahuus" (evil) ei ole mitään selkeää tai erityislaatuista ihmisessä, joten siihen vetoaminen on erittäin heikko argumentti.
Tuomitsemalla Hussein kuolemaan Irak syylistyy samanlaiseen rikokseen kuin Hussein itse. Kansainvälinen sotarikostuomioistuin, ilman kuolemantuomio-instituutiota, on mielestäni paras ratkaisu tällaisiin tapauksiin ja sitä tulisi soveltaa myös Husseinin oikeudenkäyntiin.
Tuli Arndt Pekurisesta vielä mieleeni, että hänen mukaansa nimettiin vasta puisto Helsingissä. Kenties jotain poliittisen oikeiston suhtautumisesta sodan- ja rauhanpolitiikkaan kertoo se, että oikeisto vastusti nimeä. Kokoomus ehdotti Pekurisen nimen poistamista ja RKP taas olisi halunnut nimetä kyseisen puiston Maanpuolustuspuistoksi.
Onpas mielenkiintoista. Olisi kiinnostavaa tietaa, mika on ollut Kokoomuksen syy vastustaa nimea.
Kuolemanrangaistus on ehdottomasti hyvä asia. Olisi erittäin hyvä jos se olisi käytössä täällä Suomessakin!
Mitkä ovat Antonin perustelut? Omani ovat kirjoituksessani.
Post a Comment