Comments on Vaihtoehtoja politiikalle: Uuden vasemmiston mahdollisuus

Äskeisen kommentin linkki ei toiminut, eikä näkyny...

2007-10-23T04:36:00.000-07:00

Äskeisen kommentin linkki ei toiminut, eikä näkynyt, joten tässä se kokonaisuudessaan:

pekkakomu.blogspot.com/2006/12/
kelkka-ja-miten-siit-pudotaan.html

Tuonkin joutuu kopioimaan kahdessa eri osassa. Pahoitteluni siitä.

Edelleen terävää kommentointia, Joonatan!Yhteiskun...

2007-10-23T04:28:00.000-07:00

Edelleen terävää kommentointia, Joonatan!

Yhteiskunta ja konteksti ovat muuttuneet, mutta esimerkiksi seuraava Ylen uutinen kuvaa mielestäni sitä, että suomalaisten arvot ovat yhä kohdallaan:

Nuoriso huolissaan ilmastosta, väkivallasta ja välinpitämättömyydestä
Lapset ja nuoret ovat varsin huolissaan itseensä ja ympäristöönsä kohdistuvista uhista. Suosikin teettämän nuorisotutkimuksen mukaan 12 - 20-vuotiaita huolettavat erityisesti ilmaston muutos, väkivalta ja arvojen koventumiseen liittyvä välinpitämättömyys.

Mielestäni tällaisilla, siis kyselyyn vastanneilla, ihmisillä on potentiaalia ymmärtää universaalin kansalaisuuden tai solidaarisuuden merkitys. SDP:n agendan kehittäminen ei luonnollisestikaan saa tarkoittaa sitä, että unohdamme lähellä tapahtuvat asiat, vaan voimme vaikuttaa yhtäaikaisesti lähellä ja kaukana. Vaikka Suomi on kehittynyt ja voidaan todeta, että meillä menee varsin hyvin, niin silti osalla ihmisistä asiat ovat aikaisempaa huonommin. Jos ennen oli pulaa ruuasta, nyt kärsitään työuupumuksesta ja henkisistä paineista. SDP:n kannatuksen kohdalla kysymys on paljolti ihmisten poliittisesta lukutaidosta ja kritiikittömyydestä. Mainitsemasi luokkapuolue oli ideana helppo ymmärtää. Nykyistä tilannetta on taas vaikeampi hahmottaa.

Tähän on kirjoitettava vielä mainitsemastasi Kyösti Pekosen mainiosta ja nerokkaan selkeästä teoksesta Politiikka urbaanissa betonilähiössä, jota voin suositella kaikille. Suomi on siis jakautunut entistä selvemmin ”menestyjiin” ja ”häviäjiin”, rikkaisiin alueisiin ja ghettoutumisvaarassa oleviin betonilähiöihin. Tähän aiheeseen liittyen kirjoitan enemmän täällä:
http://pekkakomu.blogspot.com/2006/12/kelkka-ja-miten-siit-pudotaan.html

Täytyy myöntää, että SDP:n tehtävä ei ole helppo. Sen pitäisi yhtäaikaisesti auttaa betonilähiön pitkäaikaistyöttömiä, tukea yhteiskunnan tukipilareita ja menestyneitä, auttaa ihmisiä työuupumuksessa ja lopulta pelastaa maailma. Kuulostaa miltei Hollywood-materiaalilta, mutta tehtävä ei ole mahdoton. SDP:n tulee säilyttää roolinsa yleispuolueena ja vastata kaikkiin edellä mainittuihin haasteisiin. Kun toimimme, toimivat myös ihmiset.

Sosialidemokraattinen puolue aloitti luokkapuoluee...

2007-10-23T03:30:00.000-07:00

Sosialidemokraattinen puolue aloitti luokkapuolueena, "oikeana porletaaripuolueena" kuten agitaattori Puntarpää Kiannon Punaisessa viivassa riemastuttavasti vaahtoaa. Myöhemmin siitä kehkeytyi suuri, jossain määrin koko kansan puolue. Kansa on jälleenrakennuksen, 70-luvun suurten ikäluokkien radikalismin ja 80-90-lukujen hiljaisen konsensuksen jälkeen aivan ratkaisevasti heterogeenistynyt. Missä nykyään työväenluokka loppuu ja keskiluokka alkaa? Ei aavistustakaan. Jäljellä on suuri jokseenkin hyvinvoiva suomalaisten massa, joka omaa sosialidemokraattisia arvoja mutta äänestää mediaseksikästä Kokoomusta tai sen liittolaisia.

Erikoista, että olemme tavallaan onnistuneet murtamaan luokkayhteiskunnan mutta samalla yhteiskunnallinen, emansipatorinen tiedostaminen on liuennut kansalaisten käsistä. Pekosen Politiikka urbaanissa betonilähiössä on harmittoman tapaustutkimuksen nahkaan verhottu terävä (ja surullinen) kuvaus siitä, kuinka perinteinen työväenliike on kuihtunut ja melkein kadonnut. Vasemmiston nukkainen mielikuva, mitä osuvasti kuvaat (kuten myös aikaisemmassa tekstissäsi SDP:n imagouudistuksen huutavasta tarpeesta), on se mitä siitä on jäljellä.

Vasemmisto oli ja on, näkemykseni mukaan - nyt puhutaan isoista asioista, mutta on uskallettava puhua - radikaalin valistuksen johdonmukainen jatke. Joskus historian käänteissä vasemmiston piiristä on noussut pysähtyneisyyttä romantisoivia rumia päitä (luddismi, stalinismi) mutta minun mielestäni ne ovat olleet epäolennaisia sivujuonteita. Minusta vasemmiston tosi perintö on modernin projektin peloton ja refleksiivisen kriittinen jatkaminen. Heterogeenisessä Suomessa, missä perinteiset luokkaedut (tai kansa-konsensuskin) ovat pirstaloituneet, vasemmiston on koottava edistystavoitteensa uudestaan universaalin kansalaisuuden, tasa-arvon sekä kanssaihmisten solidaarisen auttamisen lipun alle. Sama pätee jossain määrin, tai ainakin pian, koko maailmaan.

Loppuun on vielä siteerattava Horkheimeria, kun sitaatti äskettäin osui silmään:

Filosofian todellinen yhteiskunnallinen funktio on olemassa olevan kritiikissä. Se ei tarkoita mitään pinnallista yksittäisten ideoiden tai olosuhteiden moitiskelua, jossa filosofi olisi vain omituinen ilmestys... ...Kritiikin varsinainen päämäärä on estää se, että ihmiset hukkaavat itsensä niihin ajattelumalleihin ja käyttäytymistapoihin, joita yhteiskunta nykyisessä muodossaan heille syöttää.